Ilmari Huitti Joosua Gideon KönnäriKarkkila
Marraskuinen maisema
Hämyistä, harmaata…
jossain etäämpänä tyyni,
järven selkä liikkumaton.
Sen takana usvaan pehmeään
katoova metsä rannaton.
Lähellä rantaa
matala, kamara
vanha raitapuu
Sen oksistossa kyhjöttävä varisparvi,
mielessään haikea,
menneen kesänä kaipuu.
Ja kaiken yllä
hämärä, harmaa pilvimatto
kuin puiden latvuksissa riippuen.
Sen verhoon katoo järven selän viiru,
ja alemmaksi painuu pilvi mataen.
Sumuun usvaan
niin vähitellen katoo
marraskuinen maisema.
Vihertävä pelto, raitapuu,
siin’ kyhjöttävä varisparvi,
samean tihkusateen sokaisema. |