Maj-Britt Wikström-Nikander

Vihti

Lapsuudessa kirjoitettujen runojen jälkeen ensimmäinen varsinainen julkaistu teksti oli Hufvudstadsbladetissa julkaistu runo, kun Maj-Britt oli vähän alle 20-vuotias. Runon julkaiseminen oli yllätys, koska hänellä ei ollut mitään tekemistä lehden kanssa.

Kaikkein tärkein teos Maj-Brittille on edelleen vuonna 1988 julkaistu esikoisteos Georgsgatan 23. Teos on yleisilmeeltään surullinen, mutta mukaan on mahtunut myös arkielämän tragikoomisia piirteitä. Kirjailija kirjoittaa lapsuusvuosiensa kokemuksista Helsingin Yrjönkadulla.

Romaani Smärtans barn ilmestyi vuonna 1991. Kertomuksen päähenkilö on nainen, joka uhkaa kaikkea ja kaikkia epäsovinnaisella elämäntyylillä. Naisen lapset joutuvat maksamaan hinnan äitinsä poikkeavasta elämäntyylistä.

Novellikokoelma Stadin friidu vuodelta 1992 oli merkittävä Wikström-Nikanderin tuotannossa, koska se oli hänen ensimmäinen suomeksi julkaisemansa teos.

Kirjan kaikissa novelleissa kuvataan naisten elämää siten, että perinteinen naisen rooli saa kolauksen. Erilaisuutta ei suvaita, mutta Maj-Brittin teksteissä selviytyjiä ovatkin ne, jotka uskaltavat kyseenalaistaa yhteisön perinteet ja lopulta hylätä ne. Novellien näkökulmat vaihtelevat ja niissä käsitellään rajuja aiheita: itsetunnon tappamista, fyysistä väkivaltaa, kaksinaismoralismia ja insestiä. Novellien tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Helsinkiin, kirjailijan omiin lapsuusmaisemiin ja osittain omiin kokemuksiin. 

Vuonna 1997 Wikström-Nikanderilta ilmestyi ensimmäinen suomenkielinen runokokoelma, Elämän polkuja.

Myös kolme viimeisintä teosta ovat runokirjoja: Varför har jag ingen dag (2000), Ingen väg tillbaka (2002), Livets kraft (2003). Wikström-Nikander on jatkanut entisten aiheiden käsittelyä, lisäksi hän on kirjoittanut sairauskokemuksistaan. Siten hän on saanut käsiteltyä sairauteensa liittyviä tunteitaan.

Wikström-Nikanderin kaksi ensimmäistä kirjaa julkaisi vihtiläinen kustantamo Sahlgren. Kolmannesta kirjasta eteenpäin julkaisijana on toiminut Maj-Brittin, hänen siskonsa ja erään kolmannen henkilön perustama kustantamo. Omakustanteiden julkaiseminen olisi tullut liian kalliiksi. Maj-Brittin kirjoja on myyty kohtuullisen hyvin, esimerkiksi Ruotsin kirjastot ovat ostaneet niitä.

Teostensa kirjoittamiseen ja julkaisemiseen Wikström-Nikanderille on myönnetty apurahoja kiitettävästi. Hän on saanut apurahoja muiden muassa Kansansivistysrahastolta, Oscar Öhlundin säätiöltä ja Kulturfondenilta. Myös Vihdin kunta on tukenut aika-ajoin Maj-Brittiä. Wikström-Nikander ymmärtää, että kaikki kirjailijat eivät voi elää kirjoittamalla. Saamillaan apurahoilla hän on pystynyt uusimaan tietokoneitaan aika-ajoin.

Tulevaisuudessa Wikström-Nikander aikoo kirjoittaa vielä ainakin yhden runokirjan, ja käsitellä niissä samoja aiheita kuin aiemmin. Ruotsin Kirjastopalvelulta on tullut kehuja viimeisestä kolmesta teoksesta, ja se on kannustanut Maj-Brittiä kirjoittamaan lisää. Ruotsista tulleessa palautteessa on kehuttu teoksista välittyvää elämänläheisyyttä ja sairauskuvauksen tyyliä. Maj-Brittin mukaan Ruotsista saatu palaute on ollut viime vuosina parempaa kuin Suomesta saatu.

Vuonna 2008 Wikström-Nikander voitti Lapsen pelko-teoksellaan valtakunnallisen sarjakuvakilpailun, kilpailun järjestivät keväällä 2008 Taideseura Lakeus ja Suomen Kirjallisuusterapiayhdistys. Kilpailun teeman oli pelko. Kilpailuun osallistuneista töistä julkaistaan koostekirja.