Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Kirjoittamisesta   Teokset   Tekstinäytteet   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Hilkka Ravilo

Lohja


"Kirjallisuus ja kirjoittaminen  ovat merkinneet ulospääsyä tietämättömyyden sekä muun puutteen oloista. Hän kuuluu niihin lukemattomiin keski- ja vanhemman polven suomalaisiin, joiden epävirallisena koulutustienä ja sosiaalisen nousun väylänä ovat olleet kirjat ja oma kynä, kirjastot ja erilaiset arvostelija- ja kirjoittajapiirit," kirjoitti  Katariina Eskola Yliopisto-lehdessä (4/99).  Hilkka Ravilo oli osallistunut Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran järjestämään Elämysten jäljillä -kirjoituskilpailuun, jossa perättiin taiteen kokijoiden ja tekijöiden elämyksiä. Yli 700 kirjoituksesta yli 90 prosenttia käsitteli kirjallisuuden kokemista.

Hilkka Ravilo sai jaetun III palkinnon. Lunastetut työt julkaistiin 1998 antologiassa Rakkaudesta taiteeseen, ja tutkija Katariina Eskola on kirjoittanut Elämysten jäljillä -kirjoituskilpailun tuotoksista samannimisen tutkimuksen.

 "Kirjoitan jännitysromaaneja. Jokaisessa kirjassa tapahtuu henkirikos. Syyllinen paljastuu lukijalla, mutta ei yhteiskunnalle. Kirjoittamisen mekaanisen puolen on tietokone tehnyt helpoksi. Käsin en kirjoita koskaan. Minulla on perintönä reumatauti, nivelrikko, eikä ole mitään mieltä kirjoittaa käsin, kun käytettävissäni on ammattitaitoinen konekirjoittaja: minä

Aikaisemmin kirjoitin vain talvisin. Olen niin kauan istunut sisällä työelämäni aikana, että en halunnut kesiäni kuluttaa sisällä. Nyt minulla on, kiitos parin apurahan, kannettava tietokone ja mieheni kokoama grillikatos, jossa voin kesäisin istua kirjoittamassa ja näen samalla puut ja linnut."

Kirjailijoista eniten Ravilon kirjoittamiseen on vaikuttanut Kaari Utrio. Utrio sanoi eräässä artikkelissaan: "Ensin kirjalla pitää olla loppu ja siihen loppuun aletaan pyrkiä tavalla tai toisella."  Tämän tajutessaan  Ravilo sai julkaistuksi käsikirjoituksensa ja kirjoittaminen helpottui.

Lempikirjoja Ravilolla ovat Mika Waltarin Sinuhe egyptiläinen ja Väinö Linnan Tuntematon sotilas, samoin myös sellaiset ankean ja köyhän lapsuuden kuvaukset kuin Betty Smithin Puu kasvaa Brooklynissä ja Magda Szabon Metsäkauris.

Hän toivoisi osaavansa kirjoittaa kuin Magda Szabo, jolta on suomennettu vain kaksi teosta.

Nuorille kirjoittajille Hilkka Ravilo sanoo ohjeeksi: "Lukekaa, lukekaa, lukekaa! Lukekaa Mika Waltarin kirja Aiotko kirjailijaksi. Se löytyy myös teoksesta Ihmisen ääni, tosin hieman lyhennettynä. Opetelkaa suomen kieli! Kirjoittakaa, kirjoittakaa, kirjoittakaa! Osallistukaa kilpailuihin. menkää kirjallisuuspiireihin. Tärkeintä niissä on, että näkee ja tapaa muita, joita yhdistää sama halu kirjoittamiseen. Vaikka kirjoittaminen on yksinäistä puurtamista, jostakin pitää saada palautetta. On opittava ottamaan vastaan kritiikkiä. Unelmien siipiä ei tarvitse katkaista, mutta on opittava, että ne typistetään.

Kun lähettää käsikirjoituksensa kustantajille, ei palautteesta saa loukkaantua, ei, vaikka uskoo olevansa tuleva nobelisti.  Kustantajille lähetetään joka vuosi tuhansia käsikirjoituksia ja vain 4 käsikirjoitusta tuhannesta ylittää julkaisukynnyksen. Neljä promillea siis! Ei kustantajan edustaja, kustannustoimittaja, vihaa ketään, ei arvostele kirjoittajan persoonaa eikä mitätöi ihmisarvoa, hän lukee vain käsikirjoituksia, jotka vapaaehtoisesti on hänelle lähetetty. Kirjailija tulee sittä, joka jaksaa aina aloittaa alusta, kirjoittaa uudelleen, miettiä uusia ilmaisuja, tutkia kirjoittamisen taustoja."