Raimo Pitkänen

Karkkila, Vihti

Teoksesta: Onko totta Neeba (2006)

Minussa ilo soi
sinä kuulut minun heimooni

Älä tuomitse minua
rakkauden kiertokulkulaista,
olen tehnyt pesän sinuun.

Kaiken yllä taivas
haaveilin ikuisuudesta
tuli naapuri.


Teoksesta: Tähtien hehku (tulossa syksyllä 2007)

Katson vuodet kumoon
ja värien ilosanomaa hapuilen,
maailmassa,
jossa muistojen kiilat ovat
merkkejä huomisesta.

Vanha nainen katsoi minua,
minä mietin, että ajat ovat
muuttuneet.

Me keinutimme laivaa
 emme kaataneet sitä
   mutta kyllä me kumollaan oltiin.

Kaikilla kalenterit
aikoja täynnä
tämä hymytön aika.

Ihan hiljaa sataa
suudelmat selkään
kun ahneet suut etsivät toisiaan
suut nuo ilon lähettiläät.

Teoksesta: Sinipukuinen nainen

Ulkona sataa.
Päivänpaisteessa tai sateessa
ajattelen sinua.
Muistan,
lapsena vinttihuoneessa,
sade ropisi kattoon,
luettiin kirjoja.
Nyt tuulen huminassa,
kaistaleen päässä hengityksesi.
Kuuluu.
Avaruuden äänet.
Sitten kun aamu aukaisee silmänsä,
suutelen ja kumarran sinulle.
Luopumatta.

Teoksesta: Sinipukuinen nainen

Tämä on sinulle, runo.

Minä rakastan sinua, koska sinä olet.