Väinö KirstinäKarkkila
Kokoelmasta Hitaat auringot (1963, WSOY):
Tuuli ottaa syliin
keinuu tuulen keinuhevonen
kun mennään
sirkka vierellä kiitää pitkin hypyin
kokonaan vihreänä
aurinko on
minulla on varjo
Intiimisti (kokoelmasta Puhetta, 1963, Tammi):
1
minun kauniit kitiinisiipeni
välähtelevät valossa
ja tuntosarvet kohotan tuuleen
ja kuljen ryypyllä kukasta kukkaan
kuolemattomuuteni aavistaen
ilmetty jumalan kuva
2
tähti syttyy
sivistykset kukkivat
hius harmaantuu
näin kuluu aika
3
minulle pieni verkko
pyydän kärpäsiä
ne ovat alkeellisia
jälkimaku jää
rakennan huoneistoja
yksiöt ovat tuottoisia
4
kaatopaikan yllä kiertelevät lokit terävin siivin
liskolinnut
kuristetun lapsen yllä
onko tämä liian inhimillistä tahi intiimiä
(tapa neiti itsesi olet)
lihavalla Margot’lla hameentaskuissaan
muumioidut rakastajien sydämet |