Väinö Kirstinä on opettanut kirjoittamista läänintaiteilijana, mutta samaa aihetta hän on pohtinut myös lukuisissa esseissään ja tietokirjoissaan, kuten teoksissa Runo ja lukija (1971), Kirjarovioiden valot (1977) ja Kirjailijan tiet (2005). Hän on laatinut muun muassa sanataiteen opetusmonisteen Kansanvalistusseuran Kirjeopistolle vuonna 1972. Sanataiteen kurssin 4., uudistettu painos on vuodelta 1997. Kirstinän kokoama on myös kansalais- ja työväenopistojen liiton sanataiteen kurssin opetusohjelma. Hän on toimittanut myös teoksen Kirjoittajan työt (1968).

 

Kirstinä tunnetaan etenkin lyyrikkona ja suomentajana, mutta hän on kirjoittanut myös kuunnelmia ja näytelmän, tehnyt kuunnelmadramatisointeja sekä lyhytfilmien käsikirjoituksia.