Katkelma teoksesta Siihen aikaan kun Kippari Arielin osti, luvusta Kesäajoja ja matkasuunnitelmia:

 

Kesällä 1957 ostimme vanhimman veljeni kanssa kimppaan moottorisahan, joka ei siihen aikaan ollut kovin yleinen, ja pestauduimme paperipuuntekoon silloiselle Kymi-yhtiölle Vattolan ja Ahonpään metsiin. Siitä tulikin aika lujatempoinen työkesä pitkine päivineen. Edellisvuonna loukkaantunut käsikin alkoi olla jo jonkinlaisessa kunnossa.

 

Sain vähän rahaakin kasaan ja kesällä vekslasin itselleni 250-kuution AWO:n. Se oli aika vähän ajettu, punaruskea kardaanivetoinen vehje. Näiden Zettien ja sen antiikkisen BMW:n jälkeen se tuntui ihan oikealta moottoripyörältä. Nyt käytin ajaessani jo kypärääkin, kai se järkikultakin sain jonkunlaisen herätyksen siinä Mikkelin kolarissa.

 

Sinäkin kesänä tanssittiin Santalan ladolla ja väkeä kävi vallan mahdottomasti. Olihan siellä aina laadukasta musiikkiakin, jos ei maan parhaita yhtyeitä, niin hyviä kuitenkin. Se paikka itsessään ei nyt mikään kummoinen ollut, se sijaitsikin keskellä kuivaa korpea. Ladon vieressä oli pieni peltoaukea, jonka takia se lato sinne aikanaan oli tehty. Maantieltä oli matkaa ladolle satakunta metriä. Niin sanotuista sosiaalitiloista ei juuri kannata puhua. Naisille oli olemassa jonkinlainen puucee, miehille riitti suojaisaa metsää hätäisimpien tarpeiden suorittamiseen. Järjestyshäiriöitä ei suuremmin ollut. Jos jollakin oli viinaksia mukana, niitä täytyi nauttia paremminkin salavihkaa ja vähän huomaamattomasti. Liikaa kännissä olevien ei kannattanut pyrkiä ladon sisäpuolelle.

 

Moottoripyörillä siellä kävi porukkaa paljon, autoilla paljon vähemmän. Kun suurin osa pyöristä oli kaksitahtisia, yöllä tanssien loputtua kankaalla leijui pitkän aikaa sinertävä utupilvi, kunnes auringon noustessa viriävä aamutuuli sen vähitellen haihdutti pois.