Yrjö Koivukari

Karkkila

Kotimaisista kirjailijoista Koivukaria kiinnostivat V. A. Koskenniemi, Eino Leino, Ilmari Kianto, Frans Emil Sillanpää ja Joel Lehtonen. Kaikkein läheisimmäksi kirjailijaksi muodostui kuitenkin Katri Vala.

Koivukarin kirjallinen luomiskausi keskittyi vuosille 1925-40. Vaikka osa teoksista ilmestyi vasta 1970-luvulla, Koivukari oli kirjoittanut ne jo tuolloin.

Koivukarin esikoisromaani Kukaan ei tiedä mitään on ilmestynyt vuonna 1931. Se herätti suurta huomiota. Olavi Paavolainen ja Rafael Koskimies totesivat, että Koivukarin teos oli ensimmäinen ns. tajunnanvirtatekniikalla kirjoitettu teos Suomessa.

Koivukari kuvaa kirjoittamistapahtumaa teoksen Kylmän kehän vangit saatesanoissa: ”Minulla on eläviä malleja. Minä vain rupean kirjoittamaan. Ja ne elävät mallit hiukan auttavat. Minä en ollenkaan tiedä mitä minä panen niitä puhumaan tai tekemään, vaan ne ovat vaikutusyhteydessä keskenään. Ja minä elän jännityksen. Minä elän heidän tunteensa ja tajunnan virtansa. Ja se pitäisi tulla paperille.”

Esko Ervasti on todennut teoksesta Ihmisen aika, että Koivukarin lyriikka edustaa omaperäistä viestintäjärjestelmää, hän on niin omaperäinen, ettei häntä voi luokitella mihinkään kirjalliseen ryhmään. Matti Luoma puolestaan on sanonut teoksesta Viimeiset tulevat, ettei se ole tiedettä, ei runoutta, ei uskontoa eikä ideologista julistusta, vaikka se onkin sukua näille kaikille. Vilho Suomen mukaan Koivukarilla on nöyryyttä, mutta myös mahtipontisuutta kuin uskonjulistajalla. Hän taistelee rehellisesti ja on kohdaltaan ratkaissut hyvän ja pahan ongelman. Jopa Katri Valan tiedetään käyneen puhumassa Koivukarin ja hänen tuotantonsa puolesta WSOY:n johtajana toimineelle Yrjö Jäntille.

Yrjö Koivukari kuuluu niihin kirjailijoihin, joita ei laajasti tunneta ja jotka ovat painuneet unohduksiin. Jonkin verran häntä on kuitenkin tutkittu. Tämäkin esittely pohjaa Markku M. Yli-Mäyryn teologian kandidaatin tutkintoa varten tehtyyn systemaattisen teologian laudaturtyöhön. Vuonna 1976 valmistunut laudaturtyö Pässi Rooman torilla tarkastelee lähinnä kirjailija Yrjö Koivukarin uskonnollisen ajattelun peruspiirteitä. Yli-Mäyryn tutkimuksen lähteinä ovat Koivukarin teokset, lehtiartikkelit, Koivukarin haastattelu sekä tämän kirjoittama kirje. Lisänä ovat Koivukarin tuotannosta tehdyt arvostelut ja lausunnot.

Koivukari kirjoitti romaaneja, novelleja ja runoja, jopa yhden näytelmän. Teosta Viimeiset tulevat hän itse luonnehti alaotsikossa Säteilyanalyysin kokeeksi, jonka akseleina olivat Jeesus, Marx ja Lenin. Lähinnä teoksen voisi luokitella mietelmiin, joissa elämän ilmiöitä tarkastellaan eri puolilta. Pekka Tarkka on todennut, että teosta Viimeiset tulevat on luettava lähinnä visiona ja optimistisena profetiana, jota sävyttää tekijän onnellinen persoonallisuus. Timo I. Vasama kirjoitti teoksesta Viimeiset tulevat Karkkilan Tienoossa toukokuussa 1972. Vasaman mielestä Viimeiset tulevat oli Koivukarin siihenastisen tuotannon pääteos. ”Pidän Koivukaria parempana runoilijana kuin proosakirjailijana. Kuitenkin huolimatta siitä, että tämä teos on rakenteeltaan proosaa, se lyö väkevyydellään hänen runoteoksensa”, Vasama kirjoitti.

Teoksista yksi, Gummeruksen vuonna 1953 kustantama runoteos Timanttikammio, on käännetty ranskaksi.