Veijo Meri

Karkkila

Veijo Meri on sukupolvensa tunnetuimpia kirjailijoita ja modernin proosan kansainvälisesti mainetta saaneita edustajia, jonka kirjoja on käännetty 21 kielelle. Hän on tullut tunnetuksi sota-aiheiden kuvaajana, joka on teksteihinsä vanginnut sodan mielettömyyden. Etusijalla ovat kuitenkin ihmiset, jotka sodan takia joutuvat poikkeuksellisiin oloihin. Meren esikoisteoksesta Manillaköysi (1957) on tullut yksi arvostetuimmista suomalaisteoksista ulkomailla, se on käännetty lähes 20 kielelle.

Meri on noudattanut kirjoittamisessa omaa linjaansa, hänellä on oma tyylinsä. Hän on ollut erittäin tuottelias, tuotanto käsittää romaaneja, novelleja, kuunnelmia, runoja, esseitä ja tutkielmia. Lisäksi hän on kääntänyt mestariteoksia, mm. Shakespearen Hamletin. Runoelmansa Runoilijan kuolema pohjalta hän on kirjoittanut libreton Paavo Heinisen oopperaan Veitsi.

Veijo Meri on pohtinut kirjoittamista lukuisissa teoksissaan. Kuviteltu kuolema vuodelta 1974 sisältää artikkeleita, esitelmiä ja runoja vuosilta 1963-1972. Meri kirjoittaa kokoelmassa itsestään ja siitä, mitä hän haluaa kirjoillaan sanoa. Kirjailijan rooli ja työ nousevat esiin myös teoksessa Kaksitoista artikkelia, joka on vuodelta 1967. Artikkelit ovat syntyneet vuosina 1961-1967. Ehkäpä Meri juuri Vaskijärvellä työskennellessään kirjoitti artikkelin, jonka nimenä on Huumorista ja humoristeista. Siinä hän kirjoittaa muun muassa, miten ”humoristit ovat ihmisiä, jotka eivät tule omillaan toimeen. He ovat ahkeria lainaamaan, kovia kuluttamaan (Gogolin ruokahalu), sukupuolisesti infantiileja (Kivi, Gogol). Heillä on onnellinen lapsuus, mutta onneton vanhuus ja järkyttävä kuolema.”

Veijo Meren mittavaan tuotantoon ja käännettyjen teosten luetteloon voi tutustua osoitteessa www.otava.fi, jossa esitellään kustantamon kirjailijoita.