Veijo Meri

Karkkila

• s. 31.12.1928 Viipurissa
• kirjailija, akateemikko
• asui Karkkilassa (Ul. Pyhäjärvellä) kesällä 1961
• asuu Helsingissä

Elämästä

Veijo Meri syntyi Viipurissa 1928 ja kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1948 Hämeenlinnan lyseosta. Hän opiskeli yliopistossa historiaa, toimi Otavan kustannusvirkailijana vuosina 1957-59 ja jäi sitten vapaaksi kirjailijaksi.

Hän on ollut taiteilijaprofessorina vuosina 1975-80. Hänet on promovoitu Oulussa filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1989 ja valtiotieteen kunniatohtoriksi Helsingissä vuonna 1990. Akateemikon arvon Veijo Meri sai vuonna 1998.

Vapaan kirjailijan taipaleen alkupuolella, kesällä 1961, Meri asui perheineen Vaskijärvellä, missä kotina oli taiteilija Ilmari Huitin Aleksis Kiven seuralle kirjailijakodiksi testamenttaama talo. Meret olivat talon ensimmäinen kirjailijaperhe. Huitti oli kuollut edellisvuonna. ”Huitti oli käyttänyt nukkumispaikkanaan keittiön puusohvaa. Seinässä oli nahkalenkkejä, joihin tarttumalla hän oli päässyt sängystä ylös”, Meri muisteli elokuussa 2007. Ilmari Huitin persoona teki häneen suuren vaikutuksen. Sitten vintistä seinän raosta löytyi vielä nippu kirjeitä, joita Marita Kalima oli aikanaan lähettänyt Huitille. Meri muistaa lukeneensa kirjeet, joiden perusteella mielikuva Huitista ja tämän elämästä saivat lisää väriä. ”Niiden perusteella näki 1930-luvun lopulla eläneen sivistyneistön tason. Se oli aikaa, jolloin elettiin ilman varjoa ja huolta tulevaisuudesta.” Myöhemmin kirjeiden perusteella syntyneet mielikuvat siirtyivät osaksi romaania Peiliin piirretty nainen, vaikka Meri ei tietoisesti pitänytkään Huitin persoonaa mallinaan kirjaa kirjoittaessaan. Samasta aiheesta tehtiin myös tv-elokuva Taksikuski. ”Muistan, että Anhava ei oikein tykännyt Peiliin piirretystä naisesta, siinä oli hänen mielestään kaksi romaania. Anhava sanoi, että kirjoita vain lyhyitä kirjoja.”

Veijo Meri muisteli kesää 1961 kaiholla. ”Se jäi voimakkaasti tajuntaan. Kaikki oli niin alussa, työ ja perhe. Linnut rääkyivät rannassa.” Myös Vaskijärven ihmisistä jäi hyvä muisto, Meri keskusteli monien kanssa ja sai paljon tietoja ja vaikutelmia. Sitten mieleen tulee puro: ”Sen varrella minä istuin onkimassa ja taisin jokusen saadakin!”