Suonenjoella syntynyt ja Rautalammilla lapsuutensa viettänyt Veijo Baltzar on kertonut kauniisti äitinsä merkityksestä uravalinnalleen. ”Savon köyhin nainen, äitini, ja rikkain, Liisa Peura sekä Yrjö Kaijärvi järjestivät yhdessä kirjallisia iltoja”, hän kertoi marraskuussa 2003 Turun Sanomille antamassaan haastattelussa. Perhe kuului kulkijamustalaisiin, isä Kalle Kusti oli hevosmies ja äiti Hilma Johanna Matilda käsityöläinen. ”Me kuljimme koko perhe mukana, kesällä kieseissä, talvella reessä. Kaikilla perheillä oli omat reviirit, me kiersimme Savoa.”

 

Koulun käynti ei paljon maistunut, ”karkasin sieltä usein”, mutta keskikoulu tuli käydyksi. Päästyään töihin Suomen Silkkikutomoon Veijo Baltzar alkoi ruokatunneilla kirjoittaa muistiin omia kokemuksiaan. ”Ei sitä ollut romaaniksi tarkoitettu. Halusin vain kirjoittaa ylös vanhoja asioita, kun huomasin, kuinka maailma muuttuu.” Romaani siitä kuitenkin syntyi, vuonna 1968 Tammen julkaisema Polttava tie.

 

Karkkilassa Veijo Baltzar ehti asua nelisen vuotta. Aika on jäänyt mieleen positiivisessa hengessä. ”Luova pitäjä ja optimistista henkeä. Nuorekas ja uudistuva paikka, jossa on hyviä ihmisiä ja yrityshenkeä. Vaikka tuli talousongelmia, haluttiin nähdä eteenpäin”, hän kertoi elokuussa 2007. Karkkilasta hän muutti lapsuutensa kotimaisemiin Rautalammille, josta hänen lääkäriksi valmistuneelle vaimolleen löytyi työtä ja ”halusin nähdä kotiseudun tilanteen.” Myönteiset mielikuvat Karkkilasta ovat saaneet hänet välillä ajattelemaan jopa paluuta takaisin.

 

Veijo Baltzar on ehtinyt elämässään moneen. Hän perusti vuonna 1982 Dromin, joka on Suomen mustalaisteatteri, ja johti sitä vuoteen 1987. Joulukuussa 2007 Drom esiintyy jälleen pienen tauon jälkeen. Mukana on Veijo Baltzarin poika Kasimir, joka opiskelee Teatterikorkeakoulussa.