Timo Vasama

Karkkila

Elämästä

Timo Vasama on aito Sörkan sälli. Hän on syntynyt vanhalla Kätilöopistolla Neitsytpolun varrella, mistä hänet kiikutettiin Kurviin kasvamaan.

Lapsuusvuosia leimaa joutuminen sotalapseksi Ruotsiin kahteen otteeseen. Timo Vasama kertoo, miten hän 5-vuotiaana joutui Ruotsissa paimenpojaksi, jonka oli paljain jaloin juostava hakemaan aamuyöstä lehmät kylän toiselta puolelta metsästä lypsylle. Lumi oli maassa, kun pieni kaupunkilaispoika juoksi ja pelkäsi lehmiä, joihin ei ollut tottunut. Ruotsalaisperheen isä oli maallikkosaarnaaja ja salametsästäjä, poika pedofiili. Kun tämä vetäisi viikatteella Timon jalasta jänteet poikki, ei vikaa edes korjattu kunnolla. ”Kaikki tämä on voinut vaikuttaa siihen, että minusta tuli ateisti”, Timo Vasama myöntää.

Ruotsista hän ajautui sodan jaloissa Karjalaan, mistä vuonna 1944 hänet evakuoitiin Vaasaan. Juurilleen Helsinkiin hän pääsi vasta pari vuotta myöhemmin.

Ateisti hänestä tuli jo varhain. Vielä kansakoulussa hän oli mukana uskonnonopetuksessa, mutta oppikoulun todistuksissa on uskonnon kohdalla pelkkä viiva. ”Kyllä minä Raamattua olen lukenut ja tarkkaan olenkin. Piti lukea, että pärjää väittelyssä kaverien ja opettajien kanssa.” Väittely jatkui aikuisena. Vasama on väitellyt uskonasioista niin radiossa kuin televisiossakin. Karkkilassa muistetaan vielä 1960-luvun julkiset väittelyt Leino Hassisen kanssa ja 1970-luvun väittelyt Lauri Kantolan kanssa. ”Uskonto on hassista kansalle”, Vasama sanoo.

Vasama on tunnettu ateisti. Hän oli 21 vuotta Vapaa-ajattelijain liiton puheenjohtaja ja 15 vuotta liiton lehden päätoimittaja. Helsingin yhdistyksessä hän ehti olla varapuheenjohtajana kuusi vuotta ja Karkkilan yhdistyksessä puheenjohtajana päälle 20 vuotta.

Aikamääre 4.6.1966 klo 04 aamuyöstä on tärkeä rajapyykki Timo Vasaman elämässä. ”Tulin silloin Karkkilaan.” Vasamasta tuli Karkkilaan lääkäri, joka ei jättänyt ketään kylmäksi. ”Toiset sanoivat, etteivät enää ikinä tule vastaanotolleni ja toiset eivät muille menneetkään.” Vasama jäi eläkkeelle vuonna 1993, mutta yhä hänen puoleensa käännytään. ”Pidän nyt jatkuvaa katuvastaanottoa.”

Kirjoittamisesta

Vasama aloitti kirjoittamisen armeijan jälkeen. Hän kirjoitteli mielipidekirjoituksia eri lehtiin ja jatkoi näiden kirjoittamista vielä Karkkilassakin. Tai oikeastaan hän aloitti jo aiemmin, sillä ensimmäiset runot syntyivät jo kouluaikaan. Vanhemmalla iällä runoja on tullut enemmänkin. ”On niitä iso nippu, varmaan 160-170 runoa”, hän arvelee.

Monet runoista ovat henkilökohtaisia. Niitä tultiin pyytämään kesken vastaanoton, kun jollain oli syntymäpäivä, häät tai muu merkkitapaus. Ja Timo kirjoitti. Parinkymmenen minuutin odottelun jälkeen oli runo valmis.

Sitten Vasamasta tuli pakinoitsija. Karkkilassa ilmestyi Jyrki Ruudun toimittama lehti Karkkivisio, jonka luetuimpia juttuja olivat Nokisen pakinat. Niissä pureuduttiin yleensä johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Meni melko kauan, ennen kuin karkkilalaisille selvisi, kun oikein on Nokinen. ”Kirjoitin niitä viisi vuotta, varmaan 200 pakinaa.” Niistä noin 150 on tallessa. Ensimmäiset 45 pakinaa ilmestyivät myös vihkosena. ”Ne on sellaisia vähän räävittömiä juttuja, pilkattiin yhtä ja toista”, Timo Vasama muistelee ja kertoo, miten alkuna oli Lionsien järjestämä keräys. Ajatuksena oli kerätä rahaa ja lahjoittaa jollekin köyhälle, sitten rahat annettiin kirkolle kellon hankkimista varten. ”Eikö köyhempää löytynyt, minä ajattelin ja aloin kirjoittaa.”

Timo Vasama on ehtinyt moneen mukaan. Hän on perustanut Karkkilaan elokuvakerhon ja shakkikerhon. Hän toimi myös Karkkila albumien I ja II päätoimittajana. Ykkösalbumi ilmestyi vuonna 1971 ja kakkosalbumi 1979. Vuonna 1981 hän kirjoitti kirjeen Jeesukselle toimittaja Hannu Taanilan pyynnöstä. Taanila veti tuohon aikaan radiossa suosittua sarjaa ’Kirjeen sulle kirjoitan’. Vasaman kirje Jeesukselle tuli radiosta helluntaina 1981 ja poiki kantelun oikeuskanslerille jumalanpilkasta. Kun Kai Korte sitten aikanaan tutki asian, hän totesi, ettei kyseessä ollut jumalanpilkka, ”mutta läheltä pyyhkii.” Kirje Jeesukselle sai paljon palautetta, sekä kiitosta että moitteita, mutta yhtä vastausta Vasama ei ole saanut, vaikka on toivonut: ”Jeesus ei ikinä vastannut kirjeeseeni.”

Eläkkeellä ollessaan Timo Vasama on kiertänyt maata pitämässä luennoiden vapaa-ajattelusta. Hän on luennoinut muun muassa Helsingin, Jyväskylän ja Joensuun yliopistoissa. Esitelmiä ja alustuksia on kertynyt iso nippu. ”Pitäisi varmaan nekin järjestää”, hän pohtii. Yliopistojen lisäksi häneltä on liiennyt aikaa myös paikallisille vanhustenkerhoille, joissa hän on käynyt välillä kertomassa vitsejä, toisinaan lausumassa runoja. ”Vaikka omia runojani vain poikkeustapauksissa.”

Tekstinäytteet

Karkkila albumi I:ssä julkaistu runo TEILLE on sanottu

Teille on sanottu:
 ”Minä olen Herra, sinun Jumalasi…”
ja
 ”Älä turhaan lausu Herran nimeä!”
Mutta minä sanon:
 Älkää peljätkö,
 sillä jumalat ovat teidän omissa päissänne:
 koulitut kallonkutistajat ovat kiertäneet
   ruuvin aivoihinne,
 mutta se on poistettavissa!

Teille on sanottu:
 ”Muista pyhittää lepopäivä!”
Muta minä sanon:
 Pyhittäkää työpäivänne!
 Sillä työtä on teidän takianne tehty
 ja työtä pitää aina tekemän
 ja vain työttömyys – tuo epäkypsän kulttuurinne
   kirstunnaula –
 voi teidät aika-ajoin siitä vieroittaa!

Teille on sanottu:
 ”Kunnioita isääsi ja äitiäsi
 että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä!”
Mutta minä sanon:
 Suhtautukaa epäluuloisesti vanhempiinne,
 älkääkä kunnioittako heitä,
 jos he eivät sitä ansaitse.
 Ihmisellä on ankara kiire rationaalisen ajattelun
   maailmaan,
 sillä ihmiskunta huutaa tuskaansa
 tietämättömyyden ja mursunluisten asenteiden
 repiessä sitä riekaleiksi.

 --  --  --

Teille on sanottu:
 ”Älä tapa!”
Mutta minä sanon:
 Joskus on eettisempää tappaa kuin olla tappamatta.
 Tällä ei kuitenkaan saa perustella
  sitä jatkuvaa ihmisteurastusta,
 josta meidän on kristikuntaa kiittäminen!

Teille on sanottu:
 ”Älä varasta!”
Mutta minä sanon:
 Joskus on eettisempää varastaa kuin olla varastamatta!
 Tällä ei kuitenkaan saa perustella
  sitä rikollista riistoa,
 josta meidän on myös kristikuntaa kiittäminen!

Teille on sanottu:
 ”Älä tee huorin!”
Mutta minä sanon:
 Joskus on eettisempää tehdä huorin kuin jättää
   niin tekemättä!
Tällä ei kuitenkaan saa perustella
  sitä kypsymätöntä kaksinaismoraalia,
 josta meidän on jälleen kristikuntaa kiittäminen!

 --  --  --

Teille on sanottu:
 ”Älä sano väärää todistusta lähimmäisestäsi!”
Mutta minä sanon:
 Mistä te tiedätte, mikä on oikea tai väärä?
 Sillä mikä on yhdelle oikein, on toiselle väärin
 ja mikä on yhdessä tilanteessa väärin, on toisessa oikein.
 Ja päinvastoin. Ja päinvastoin.

Teille on sanottu:
 ”Älä himoitse lähimmäisesi omaa!”
Mutta minä sanon:
 Onko teillä mitään omaa?
Ihmistä ette voi omistaa,
ja yhtä tyhjänä täältä lähdette
kuin tänne tulittekin,
ja työnnekin on vain velanmaksua
menneille sukupolville!

Teille on sanottu:
 ”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi!”
Ja vielä teille on sanottu:
 ”Rakasta vihollistasi!”
Mutta minä kysyn:
 Miksi vain lähimmäistä?
 Miksi puhua vihollisesta?
Ja minä sanon:
 Rakasta kauimmaista – ja erilaista!
 Ei erilaisuus ole vihollisuutta!
 Mutta vihollisuus on sairautta!
Ja vielä minä sanon:
 Opettele ensin ymmärtämään itseäni,
opi tiedostamaan oman käyttäytymisesi motiivit,
niin kykenet rakastamaan itseäsi,
jotta ylipäätään voisit muita ihmisiä rakastaa!

Lähteet

• Timo Vasaman haastattelu elokuussa 2007
• Karkkila albumi I (1971) 
• Kuva: Marja Holli