Maija-Liisa Nyman

Vihti

• syntynyt 1978 Helsingissä
• omaa sukua Palomäki
• aloitti koulun Klaukkalassa, mutta pääosin kävi koulua Vihdissä (Olkkalan ala-aste, Vihdin yhteiskoulun yläaste)
• kirjoitti ylioppilaaksi Vihdissä
• opiskellut Turun yliopistossa

Yleistä

Maija-Liisa Nyman syntyi Helsingissä. Sisaruksia on kaksi pikkuveljeä. Perhe muutti Vihtiin,  kun hän oli 9-vuotias.

Maija-Liisa Nyman kirjoitti ylioppilaaksi Vihdin lukiosta. Välivuoden jälkeen hän aloitti Turun yliopistossa suomen kielen opinnot. Hän on opiskellut yliopistossa myös mediatutkimusta, kirjallisuustiedettä, kotimaista kirjallisuutta, filosofiaa, folkloristiikkaa ja luovaa kirjoittamista.

Kirjallisuus harrastuksena alkoi hyvin pienenä. Lapsuuden suosikkeja olivat Astrid Lindgrenin ja Beatrix Potterin kirjojen vetoavat sankarit kuten Ronja ja Penna Pupu. Kirjailija oli ihastunut kirjoittavan tytön kirjallisuuteen: Anna-sarjaan, Runotyttö-sarjaan ja Pikku naisiin.

Maija-Liisa Nyman on aina pyrkinyt lukemaan mahdollisimman monenlaisia kirjoja:

” …kirjallisuudella on niin paljon annettavaa. Se täyttää tyhjän ajan ja tyhjän tilan. Se pistää miettimään. Se liikuttaa, koskettaa, viihdyttää, raivostuttaa.”

”Hömpässä pitää olla kiinnostava juoni ja sen tulee tarjota aivolepoa ja elämyksiä. Vanhojen klassikkojen odottaa antavan avartavan ajankuvan. Tulevien klassikkojen kanssa ajattelee nykymaailmaa. Kirkas kieli ja uudet tavat sanoa kiinnostavat kaikessa kirjallisuudessa.”

Kirjoittamisen Maija-Liisa Nyman aloitti heti kun oppi kirjoittamaan eli kahdeksanvuotiaana. Samoihin aikoihin hän päätti,  että hänestä tulee kirjailija. Ensimmäiset runot julkaistiin lehdessä kirjailijan ollessa toisella luokalla Klaukkalassa.  Perhe tuki Maija-Liisa Nymanin kirjoittamisharrastusta:

”Kaikki perheessäni ovat lukeneet paljon. Koen vaarini kirjoittamien onnitteluvärssyjen vaikuttaneen ratkaisevasti omaan kirjoittamisinnostukseeni. Myös äitini on pitänyt kirjoittamisesta ja veljeni kanssa kirjoitimme yhteistuumin ”kirjoja” kuopukselle lahjoiksi. Kaikki perheessäni ovat tukeneet kirjoittamisharrastustani, kukaan ei ole kyseenalaistanut mahdollisuuksiani eikä unelman järkevyyttä. Muistan kuitenkin vanhemmilta kuulleeni, että kirjailijuus ei tuo leipää pöytään. Tähdellinen neuvo, edelleen.”