Mari Velin

Karkkila

Mari Velin muistaa kirjoittaneensa aina, se on osa hänen elämäänsä. ”Ei ole vastausta siihen, miksi kirjoitan. Runot uusintuvat, vaihtavat väriä ja muotoa moneen kertaan. Karsin ja pelkistän. Aiheet tulevat itsestään esille prosessissa, joka on enemmän kielen kuin teeman tähden. En etsi aiheita. Kirjoittaminen vain on tärkeää.”

Mari Veliltä on julkaistu kaksi runokokoelmaa, kumpikin Otavan kustantamana. Esikoisteos Hämärä kuin kuuntelisi ilmestyi vuonna 1996 ja Valon reuna vuonna 1998. Kumpikin sai hyvän vastaanoton: ”Valon reuna paremman, sillä se on valmiimpi, esikoisteokset saavat yleensä aina hyvän vastaanoton”, Mari Velin pohtii. ”Olin hyvin onnellinen palautteesta, se oli kannustavaa.” Erityisesti mieleen on jäänyt, miten Helsingin Sanomien kriitikko kirjoitti Valon reunasta, että jotkut sen runoista viilsivät.  Vuonna 2008 julkaistiin unkariksi suomalaisten naisrunoiljoiden kokoelma Mikor felébredtem, nyár volt (r) , jossa mukana myös Mari Velin.

Mari Velin, joka kuvailee olevansa itse kouluttautunut kirjoittaja, toteaa, että tulevaisuus on aina salattu. ”Mikä on takana, on takana, sitten vain uutta. Aina pitää löytää uutta”, hän sanoo ja muistuttaa, että epävarmuuskin kuuluu tekstin luomiseen.

Osa runoilijan työstä ovat runoillat. Mari Velin tutustui 1990-luvulla runoyhdistys Nihil interitin perustajiin. Yhdistys oli ja on yhä aktiivisesti viemässä runoutta eteenpäin järjestäen kiertueita ja runoiltoja. Yhteistyössä kulttuuriyhdistys Lyytin kanssa on Marikin ollut järjestämässä Karkkilassa runotapahtumia. Pääosassa tapahtumissa ovat runot, runojen taustat, ihmisen sisin.