Marita Kalima

Karkkila

• 1915-1978
• kirjailija, liikkeenharjoittaja
• naimisissa ensin Olavi Linnuksen kanssa, myöhemmin Pekka Niemeläisen kanssa, käytti myöhemmin nimeä Toini Niemeläinen

Elämästä

Marita Kalimalla on tärkeä rooli karkkilalaisessa kirjallisuudessa, vaikka hän ei olekaan asunut Karkkilassa. Helsinkiläiseksi seurapiirikaunottareksi mainittu Marita Kalima on kirjoittanut kirjan, jonka lähtökohtana on Vaskijärvi ja sinne taloa rakentava Ilmari Huitti. Myöhemmin Kaliman kirjeet antoivat lähtökohdan yhteen Veijo Meren tunnetuimmista teoksista.

Marita Kalima oli kielentutkija Jalo Kaliman tytär ja hänen setänsä oli teatterinjohtaja Eino Kalima. Marita Kalima kirjoitti kaksi romaania, mutta vaihtoi sitten alaa. Miehensä Pekka Niemeläisen kanssa hän perusti naisten kappaliikkeen Bulevardille.

WSOY:n arkistossa on kopio Suomen Nainen –lehden numerossa 12/1938 ilmestynyt, nimimerkki Monikan tekemä Marita Kaliman haastattelu: ”Jouduin haastattelemaan Marita Kalimaa puhelimessa. Sain siis vain pirteän, täyteläisen, lämminvärisen äänen välityksellä muodostaa mielikuvan nuoresta kirjailijattaresta, jonka nimi tällä hetkellä jo on tuttu koko lukevalle yleisöllemme.” Haastattelusta käy ilmi, että Marita Kalima oli esikoisteoksen ilmestyessä vasta 23-vuotias. Hän ei ollut käynyt edes kouluaan loppuun, vaan eronnut kuudennelta luokalta. Kalima sanoi: ”Minä en pitänyt koulunkäynnistä. Se orjuutti mielestäni liikaa, ja mieliaineenikin, historia, tuntui kuivalta, kun sitä pala palalta ruodittiin. Tämä on varmasti hyvin yleinen ilmiö murrosiässä olevien koululaisten keskuudessa, mutta mainitsen sen siksi, että se käsittääkseni minun kohdallani muodostui hyvinkin ratkaisevaksi. Kun nimittäin äitini kuoli ollessani vain neljäntoista ikäinen, sain aiheen toteuttaa hartaimmat toiveeni. Lopetin koulun, koska arvelin siten paremmin voivani hyödyttää emännättömäksi jäänyttä kotiani, ja siitä asti olen harrastanut ja opiskellut omin päin aina mikäli halu on vetänyt. Aluksi aikani kului kyllä uutterassa taloudenhoidossa, mutta kun kotiini tuli uusi emäntä, vapauduin niistä huolista. Koulussa en ollut millään tavalla lahjakas, en edes ainekirjoituksessa, mutta olen varma siitä, että kotiin jäämiselläni sellaisissa olosuhteissa oli monessa mielessä kehittävä vaikutus.”