Kansalliskirjailijamme Arvid Järnefelt asui ja vaikutti Lohjalla Rantalan tilalla 30 vuotta.

• Arvid Järnefelt syntyi Pulkovassa Pietarin lähellä 16.11.1861
• Filosofian kandidaatti 1885
• Lakitieteen kandidaatti 1890
• Kuoli Helsingissä 27.12.1932

Suku

Arvid Järnefelt syntyi perheen toiseksi lapseksi Pietarin lähellä Pulkovassa marraskuun 16. päivänä 1861.

Isä Alexander Järnefelt aloitti virkauraansa Pulkovan observatoriossa sotilastopografina. Hän oli mennyt vihille nuoren venäläisen aatelisperheen tyttären Elisabet Clodt von Jürgensburgin kanssa.

 Clodtit olivat Baltian saksalaisia, sotilaita, jotka 1800-luvun alussa siirtyivät Venäjälle. Elisabetin isä Konstantin Karlovits oli kenraalimajuri ja Venäjän ensimmäinen puukaivertaja, gravyyrien tekijä, setä Pjotr Karlovts oli kuvanveistäjä ja veli Mihail - Arvid Järnefeltin eno siis - oli kuuluisa taidemaalari, ennen kaikkea maisemamaalari, "silloisen Venäjän etevimpiä".

Myös Järnefeltien sukujuuret ovat Saksassa, Westfalenissa. 1500-luvulla suku siirtyi Ruotsiin, ja muuan esi-isistä sai Kristiina-kuningattarelta aatelisarvon ja Järnefelt -nimen vuonna 1651 rehellisyydestään.

1700-luvulla suku asettui Suomeen, levittäytyi laajalle Savoon ja Karjalaan. Arvid Järnefelt itse kertoi, että Karjalan syvissä erämaissa hänen esi-isänsä alkoivat pikkuhiljaa suomalaistua ja talonpoikaistua. Käyttökielenä oli olosuhteiden pakosta suomi. Alexanderin äiti oli halunnut pojistaan autonomisen Suomen kunniallisia virkamiehiä, jotka toteuttaisivat keisari Aleksanteri I:n antamia lupauksia ja torjuisivat venäläistämistä. Näitä toiveita Alexander toteuttikin matemaattisen tarkasti: Hän suoritti Haminan kadettikoulun 1853, sen jälkeen Pietarin tykistöakatemian, jota seurasi menestyksekäs topografiupseerin ura. Kuopion läänin kuvernööriksi hän tuli 51-vuotiaana.

Kaikki ei mennyt kuitenkaan niin kuin piti. Äiti oli lähettäessään poikansa Pietarin tykistöakatemiaan evästänyt häntä: "Muista aina että olet suomalainen ja että sinun on suomalaisena pysyttävä, että sinä olet Suomen asiain ase Jumalan kädessä. Siis olkoon sanottu viimeiseksi: yhtä paljon kuin sinä koetatkin lähestyä Hallitsijaasi ja palvella häntä uskollisella suomalaisella sydämelläsi, yhtä paljon karta venäläisiin sekaantumasta".

 Alexander ei avioitunut mikkeliläisen laamannin tyttären kanssa kuten oli suunniteltu vaan hänen vaimokseen tuli 1857 venäläinen paronitar Elisabet Clodt von Jürgensburg.

Arvid Järnefeltin mukaan tässä avioliitossa, kaikista vastaanpanemisista huolimatta, yhdistyi rakkaudenpauloin kaksi erimielistä, erikielistä, eriuskoista ja eritunteista nuorta ihmistä.

Avioliitosta syntyi kaikkiaan 9 lasta.

Perheen vanhin lapsi Kasper syntyi 1859, kaksi vuotta myöhemmin syntyi Arvid. Perhe muutti Pulkovasta ensin Viipuriin ja sieltä Helsinkiin. Arvid itse miettii Vanhempieni romaanissa, oliko muutto Helsinkiin todella virkauran vaatimaa vai oliko Alexanderin sisäisenä vaikuttimena saada Kasper ja sittemmin Arvid ja Eerik oikeihin suomalaisiin sivistyskouluihin.

Alexander oli kiihkeä suomenmielinen ja halusi lapsistaan suomalaisia. Voi kuvitella minkälaisia vaikeuksia oli ensin nuorella Elisabetillä kun hän opiskeli suomea, lastensa kotikieltä.

Kuten kaikki tietävät tästä avioliitosta syntyneet lapset ovat varsin poikkeuksellisia. He kaikki ovat erittäin lahjakkaita ja luovia, varsinkin musikaalinen ja kuvataiteellinen lahjakkuus korostui jokaisessa.

 Elämä

Arvid Järnefelt kirjoitti ylioppilaaksi Suomalaisesta Alkeisopistosta 1880 arvosanalla Kiittäen hyväksytty.

Hän oli kiihkosuomalaisen ylioppilasyhdistyksen KTP:n perustajajäsen ja Savo-Karjalaisen osakunnan huomattavimpia radikaaleja, joka herätti pahennusta jyrkillä mielipiteillään.

Arvid oli tutustunut Juhani Ahoon, ja Elisabetin ympärille alkoi kokoontua jo vuonna 1881 joukko nuoria: omat pojat Arvid, Eerik ja Kasper sekä Juhani ja Pekka Aho ja Lauri Kivekäs. Tutkijat käyttävät tästä piiristä nimitystä Järnefeltien koulu. Arvid asetti kysymyksen jo tuolloin, missä on meidän todellinen realistinen kansalliskirjallisuutemme. Arvidin kirjailijanuraan jätti 1880-luvulla lähtemättömän jäljen äidin kirjallinen koulu, kirjallinen realismi sekä 1880-luvun suuret aatteet, samoin vaikuttajana oli Juhani Aho. Kansallisuusaatteesta hän omaksui sen radikaaleimman muodon, kielikysymyksen lisäksi piti myös yhteiskunnalliset kysymykset ratkaista. 1880-luvulla vaihdettiin maailmankatsomusta: Jumalaa oltiin silloinkin panemassa eläkkeelle; uskon ja tiedon ristiriita kulminoitui kysymykseen elämän tarkoituksesta. Vuosikymmenen täyttivät myös naisasiakysymykset ja sukupuolimoraali. Tyhjenevät arvot pakottivat kysymään miten ihminen tekisi itsestään tarpeellisen.

Järnefelt solmi avioliiton 1884 jyväskyläläisen kauppiaan tyttären Emilia (Emmy) Parviaisen kanssa. Heille syntyi viisi lasta. 

 Arvid Järnefelt suoritti kaksi akateemista loppututkintoa: filosofian kandidaatiksi hän valmistui 1885 ja lakitieteen kandidaatiksi 1890. Hän opiskeli vuosina 1884-1885 Leipzigin yliopistossa ja kuunteli mm. Wilhelm Wundtin luentoja. Vuosina 1886-1888 hän opiskeli Moskovan yliopistossa, lähinnä filologiaa. Hän hankki myös poikkeuksellisen kielitaidon: suomen, ruotsin ja venäjän lisäksi hän hallitsi saksaa ja ranskaa ja myöhemmin sujuvasti englantia. 1880-luvulla alkoi myös hänen läpi koko elämänsä kestänyt maalausharrastus, jossa hän saavutti lähes puoliammattilaisen tason.

Ja mitä teki tämä kahden loppututkinnon suorittanut kielitaitoinen sulavakäytöksinen ja esiintymiskykyinen maailmanmies, jolla oli loistava virkaura edessä suomalaisen sivistyneistön edustajana: hän jätti Vöyrin käräjäistunnot ja lähti suutarin oppiin.

Kesken tuomioistuinharjoittelun hän löysi äitinsä Elisabetin, joka oli silloin Vaasan läänin kuvernöörittärenä, suosittamana Tolstoin kirjasta Mikä on uskoni? opetuksen, että pahaa ei pidä vastustaa pahalla. Toinen Tolstoin teos Kristuksen opin henki vaikutti myös samalla tavalla. Elisabet oli hankkinut pojilleen näiden kirjojen ruotsinnokset. Kirjaimellisesti hän ymmärsi myös Jeesuksen sanan ettei pidä tuomita jottei teitä tuomittaisi. Tutustuttuaan Tolstoin teoksiin hän myös suomensi niitä: Kristuksen opin henki (1894), Ylösnousemus (1899), Evankeliumi (1902), Lapsuus, poikaikä, nuoruus (1904), Kristillinen oppi (1909),

Vuonna 1896 oli kypsynyt päätös muuttaa maalle ja hän osti perheelleen maapaikan Virkkalasta, ja rakensi Rantalan, jonne muutti seuraavana vuonna. Äiti Elisabet oli jäänyt leskeksi ja osti samoihin aikoihin viereisen tilan, joka sai nimen Vieremä, Juhani Ahon syntymäkodin mukaan. Vieremään siirrettiin Sorkin tuvasta Emmyn ja Arvidin alkuunpanema kirjasto ja lukutupa, jossa laulettiin, soitettiin ja luettiin. Arvid opetti halukkaita myös lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.

Kenraalin rouvan maatyöt, niitto ja perunankaivuu herätti kyläläisissä hämmästystä, mutta Elisabetin tolstoilaisuus on vähintään yhtä aitoa kuin Arvidinkin, ja äidiltään Arvid tämän perinnön sai. Ihmisen tuli tulla toimeen kättensä töillä, ja muutto ruumiillisen työn ja kirjailija-maanviljelijän yksinkertaiseen elämään herätti ihastusta myös Arvidin nuorissa ystävissä. Hän kapinoi kaikkea maallista valtaa ja instituutioita vastaan: hän jätti lapsensa kastamatta ja veronsa maksamatta. Hän oli jatkuvasti tuuppimassa nurin kirkkoa, oikeuslaitosta, sotaväkeä ja suurkapitalismia. Koska maanviljely ja mehiläisenhoito eivät taanneet riittävää toimeentuloa, hän jatkoi kirjoittamista.

Maailmansodan syttyminen 1914 oli hänelle suuri järkytys. Hän lähti opeilleen uskollisena kutsuntapaikoille puhumaan nuorille miehille aseistakieltäytymisestä ja rauhan puolesta. Arvidin mielialaan vaikutti myös Tolstoin kuolema 1910. Hän oli käynyt tapaamassa Tolstoita kaksi kertaa, ensimmäisen kerran vuonna 1899 ja toisen kerran vuonna 1910. Tolstoin opin mukaisesti hän lähti kokoaan, kierteli maakunnissa ja tapasi ystäviään. Hän toteutti lähimmäisenrakkauttaan joka meni jopa omaisrakkauden edelle. Toisella matkallaan hän viipyi kolme kuukautta, mutta totesi lopulta ettei ollut matkalla sen lähempänä Jumalaa kuin kotonakaan.

Arvid Järnefelt kuoli Helsingissä, mutta hänet on haudattu aito tolstoilaisesti kotipuutarhaan Rantalaan, jossa myös lepäävät hänen vaimonsa Emmy ja heidän pienenä kuollut tyttärensä Anna Katarina.

Alexander ja Elisabet Järnefelt lahjoittivat Suomen sivistyselämälle poikkeuksellisen lahjakkaan velisarjan: Vanhin veli Kasper oli loistava kriitikko ja kääntäjä, Arvid kirjailija, Eero taidemaalari ja nuorin veli Armas säveltäjä ja kapellimestari. Tyttäristä ainoastaan Aino sai elää pitkän elämän, muut kuolivat lapsina ja nuorina.