Harry Torvinen

Karkkila

Katkelma teoksesta Säpinää ratapihalla (1997):

Ostoskeskuksen pysäköintialueella oli päivällisen sadekuuron jäljiltä suuri vesilätäkkö roskakatoksen vieressä. Moponsa parkkipaikalle jättänyt Heikkisen Teppo yritti suojella uusia kenkiään ja loikkasi lätäkön yli. Jalan luiskahtaessa soran peittämälle asfaltille hän kuitenkin horjahti. Hetken aikaa Tepon kädet pyörivät kuin tuulimyllyn siivet.

– Hyvä, Heikkinen, shussahan on akrobaatin ainekshia, vai veditkö pienet ripashkat uusien bootsien kunniakshi?

– Morjens Rokkonen, Teppo sanoi päästyään tasapainoon. Hän siristeli silmiään nähdäkseen roskakatoksen suojista kävelevän miehen. Rankemmanpuoleisesti viinaa käyttävän Rokkosen Reten tunsi hyvin jo äänestä. Yleisesti tiedettiin miehen tekevän laitonta bisnestä lestinheitolla. Vielä keväällä Teppo oli käynyt Rokkosen pakeilla, juomapuolta täydentämässä.

Rokkonen asusteli vanhasta työmaakopista rakentamassaan kämpässä autohajottamon lähellä. Selvinä kausinaan hän ajeli umpilavalla varustetulla kuorma-autollaan muuttokuormia tai muita kuljetuksia. Usein mies vain hyppäsi pahasti ruostuneeseen kuormuriinsa ja katosi sekarotuisen koiransa kanssa maisemista. Toisinaan Rokkosen häipymisen syynä olivat pienet vankilavisiitit.

Teppo tiesi miehen kontolla olevan useita murtoja ja väkivaltarikoksia. Hän oli nähnyt, että Rokkosen rähjäinen olemus kätki sisäänsä kovapintaisen ja tarvittaessa häikäilemättömän miehen.

Roskapönttöjen katveessa seisova romuluinen mies otti muovipussin suojaamasta pullosta ryypyn, irvisti pahoinvoivan näköisenä ja pyyhkäisi likaisella hihalla suupieliään.

– Onko tossa nyt mitään järkee, keskellä kirkasta päivää, Teppo huomasi tokaisevansa. Rokkonen hätkähti. Punertavat kalansilmät kapenivat, kun hän kääntyi katsomaan Teppoa.

– Kato poikaa, onks susta tullu joku AA-kerhon täti vai, kyllä sä viime keväänä vielä olit pulloa vailla, Rokkonen ärähti ja lähestyi uhkaavasti Teppoa.