Harry Torvinen

Karkkila

Harry Torvinen on kirjoittanut nuoresta saakka. ”Kirjan kirjoittaminen oli elinikäinen haave.” Aluksi hän kirjoitti runoja, ne auttoivat selviämään nuoruuden vaikeina vuosina, niiden kautta saattoi kertoa tunteista, kun muuta tapaa ei ollut. Kouluaikaan tuli kuitenkin menestystä Riistanhoitoyhdistyksen kirjoituskilpailussa. Se tuntui hienolta, juttu julkaistiin lehdessä ja kaveritkin kehuivat.

Myös runoja julkaistiin paikallislehdessä ja nuori Harry halusi, että niistä syntyisi oikea runokirja. Hän lähetti runonsa isolle kustantajalle, josta aikanaan tuli vastaus. ”Siinä oli jotenkin ystävällisesti sanottu, että runoissasi on sympaattinen ääni, kehotettiin jatkamaan kirjoittamista sekä luotaamaan syvempää sisäisiä kirjoittajan lahjoja ja kuuntelemaan omaa persoonallista ääntä. Olen myöhemmin lukenut noita runoja, näen niiden rosoissa nuoren ja herkän pojan, joka on löytänyt yhteyden sisimpäänsä.”

Unelma kirjan kirjoittamisesta säilyi. Kirjat olivat olleet tärkeitä jo silloin, kun Harry ei osannut edes lukea. Avovintille oli joku naapuri jättänyt laatikoihin vanhoja kirjoja. Harry kiipesi Matti-veljensä kanssa niitä hakemaan ja puristi saalistaan sylissä peiton alla tietämättä edes mikä kirja hänellä oli. Kun sanat sitten avautuivat, Harryn elämään astuivat Tarzan, Viisikot, Tom Sawyer, Pertsa ja Kilu sekä monet muut jännittävät kirjat. ”Kaikki me luimme silloin ja käynti Kemijärven keskustan kirjastossa oli aina kuin seikkailu. Mikä tunne, kun kurkkasi Viimeisen mohikaanin kuvasivuja!”

”Olin saanut niin paljon kirjoista, että halusin antaa itsekin.” Tarina poikien seikkailuista alkoi elää mielessä, lopulta se oli kokonaisuus, joka oli siirrettävä paperille. Tarina suorastaan vaati jo ulostuloa. ”Kirjoittaminen on kuin puro, kun se on lähtenyt liikkeelle, sitä ei pysäytä mikään. Esteetkin se kiertää tai raivaa uuden uoman ja jatkaa taas matkaa”, hän vertaa. Harry kirjoitti luvun kerrallaan, Marja luki sen ääneen lapsille ja näiden mielipiteiden mukaan tekstiä taas muokattiin. Niin syntyi Harry Torvisen esikoiskirja, Rankka kesä, joka ilmestyi Aika Oy:n kustantamana vuonna 1996. Sen rakenteista löytyvät mummolassa vietetyt kesät öisine kalaretkineen sekä asemaperän maisemat. Kirjassa on kristillinen sanoma, vaikka ”tarkoitus ei ollut julistaa, vaan sanoma tuli kirjan henkilöiden kautta.”

Rankka kesä sai hyvän vastaanoton ja painos myytiin loppuun, joten se sai jatkoa. Säpinää ratapihalla ilmestyi samalta kustantajalta vuonna 1997, se sijoittuu selkeästi Harry Torvisen lapsuudenmaisemiin Kemijärven asemaperälle, vaikka tapahtumat onkin keksitty. Kolmas kirja, Kesäksi Lappiin, Karu!, ilmestyi vuonna 1999. Edelliset olivat poikakirjoja, mutta nyt päähenkilö on tyttö. ”Oli mukava eläytyä tytön rooliin, pidän luomistani hahmoista Karusta eniten, sillä hän on niin värikäs ja raju persoona.”

Nuortenkirjojen jälkeen Harry Torvinen on kirjoittanut lähinnä erätarinoita. Vuonna 1999 tuli voitto Eränkävijän kirjoituskilpailussa, tarina Tehtaankosken hurja on julkaistu vuoden 1999 Eränkävijässä sekä antologiassa Kairassa sattuu aina vuonna 2001. Tarina kertoo kolmen kaveruksen seikkailusta ja sijoittuu Karkkilaan, Karjaanjoen maisemiin, vaikka keksitty onkin. Eränkävijän vuosikirjassa 2002 on mukana Harry Torvisen Kolmen koon kirjailija, joka kertoo eräkirjailijaksi haluavasta nuoresta kirjoittajasta. Erämaailman vuosikirja 2002-2003 sisältää puolestaan tarinan Kumivene, joka kertoo kahden nuoren erämiehen hanhijahdista pohjoisessa, ja vuoden 2004 vuosikirja tarinan Sikarihauki, joka on kertomus vanhasta kalastajasta ja suurhauesta. Lisäksi Harry Torviselta on julkaistu eränovelli Koiravaras Metsästys ja Kalastus –lehden helmikuun numerossa vuonna 2002, tarina kertoo nuoresta erämiehestä, joka varastaa junamatkalla vanhan kuolemaan tuomitun pystykorvan.

Remontti, pihan laittaminen, kouluttautuminen ja työ ovat kaikki vieneet aikaa ja voimavaroja, mutta mieli tekee kirjoittaa taas. ”Se on sellainen sisäinen pakko”, Harry Torvinen määrittelee. ”Kirjoittaminen ja työ kohtaavat onneksi myös nykyisessä tehtävässäni Mikrologilla, sillä kirjoitan ja päivitän Tietokoneen käyttöopasta.”