Lehtiura alkoi sodan jälkeen Valkeakosken Sanomissa, minkä jälkeen hän ehti olla Turunmaassa ja Jämsän Lehdessä sekä freelancerina, kunnes hänet palkattiin Apuun toisen legendaarisen toimittajan, Matti Jämsän, työpariksi. Avun aikaa seurasivat vielä työrupeamat Karhula-lehdessä sekä Elämä-lehdessä, kunnes Urpo Lahtinen pyysi Veikko Ennalaa toimittajaksi Hymyyn, lehden levikki oli jo selvässä laskusuunnassa. Ennalan tehtävänä oli kirjoittamalla nostaa lehti uuteen nousuun, minkä hän myös teki.

 

Veikko Ennalassa oli selkeästi kaksi erilaista puolta. Moni muistaa hänet lähinnä katkeroituneena ja kovasanaisenakin kirjoittajana etenkin Hymy-lehdestä. Elämä ei ollut kohdellut häntä silkkihansikkain, monestakin lehdestä hän oli joutunut lähtemään oltuaan liian suorapuheinen tai päästettyään julkisuuteen tekstejä, jotka eivät menestyneet ahdasmielisessä kulttuurissa. Myös novellikokoelman Linna meren rannalla ilmestyminen sai aikaan sen, että Ennala joutui lähtemään lehtityöstä.

 

Toinen puoli Ennalasta on vähemmän tunnettu, mutta sisarelle hyvinkin läheinen: ”Oikeasti Veikko oli hyväsydäminen, kiltti ja antelias.” Lapsena Else vietti monta hauskaa hetkeä Veikon kanssa kun tämä teki taikatemppuja ja haastoi pikkusisaren painimatsiin.

 

Veikko Ennalan kohtaloksi koitui alkoholi, johon hän tutustui jo sodassa upseerien kanssa ja etenkin Hymyn vuosinaan. Viimeisinä vuosinaan hän erakoitui, innostuksen hiipuminen näkyi myös lehtijutuissa.

 

Kirjailijana Veikko Ennala paljastuu tarkkailijaksi, jolle mm. Hyönölän asukkaat antoivat aiheita kirjoittaa. Kirjoissaan Veikko Ennala suhtautuu kuvattaviinsa lämmöllä ja huumorilla.

 

Veikko Ennalan teoksia löytyy yhä paikallisista kirjastoista, joskin osa on jo hankittava kaukolainaksi. Kaunokirjallisen tuotannon lisäksi vuonna 1984 ilmestyi kokoelma Ennalan lehtijuttuja nimellä Veikko Ennalan parhaat lukijoiden pyynnöstä. Osmo Lahdenperä on kirjoittanut Ennalasta kirjan Neron heikkoudet – Veikko Ennalan elämä.

Syyskuun alussa 2007 ilmestyi Tommi Liimatan toimittama teos Veikko Ennala: Lasteni isä on veljeni ja muita lehtikirjoituksia (WSOY).