Herää Suomi! (1882)
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kurja ja kallis!
Kärsinyt ain´ olet sorrantaa;
vieläkö kärsisit kauvempaa,
vieläkö luontosi sallis?
Suottako, kansani, keskeen jään
raivasit maan ihanimman,
suottako suojasit suojas tään,
suottako välkytit peitses pään
keskellä taisteluvimman?
Turhaanko kantelo soinut lie
Väinämön tenhosa, raikas?
Turhaanko synnyt kaikk´ opit sie,
turhako Sammon nou´anta-tie,
turha sun muinainen taikas?
Vieras sun runteli ruumistas,
Suomeni suur´, jalopeuran´,
sorti sun äänen ja valtas kaas,
ilkkuen kuolon-taisteloas,
niin kuni isketyn teuraan.
Poikas myös, moni kunnoton, oi,
pöyhkänä päätäsi tallaa,
maidon, jonk´ utaristas joi,
pilkoin palkiten, min vain voi, -
rintansa täynnä on hallaa.
Herää, Suomi, niin loppuu yö,
nouse jo pois, jalopeura!
Ken sua kieltävi, sortaa, syö,
luotasi luo, tahi maahan lyö!
Suuri on lastesi seura.
Vasta kun leijona valveutuu,
loppuvi kärsimys Suomen;
kun, ken kansoa halveksuu,
sortuvi niin kuni juureton puu,
Silloin on Suomessa huomen.
Suomeni, kansani, synnyinmaa!
Äitini kultainen, kallis!
Kyllin jo kärsit sä sorrantaa,
ellös kärsikö kauvempaa,
ei sitä Luojasi sallis.
Vaimolleni (1889)
(Matkakirje)
Minä kiittelen onnean´ aimoa
joka suuntasi lempeni Sinuun,
ja ma kiitän Luojoa taivahan,
ja ma Sulleki kannan kiitostan´,
Kun kiintyi lempesi minuun:
Sinä vartia mieleni puhtauden,
Sinä ensi ja ainoa armahuen´,
Sua kiitän!
Vuoskymmentä toista jo vierinyt on,
kun mulle sä itsesi annoit,
ja Sa kestit kanssani kaiken työn,
levätessänikin monen valvoit yön
sekä päivän heltehen kannoit:
työkumppani kallis, kultainen,
osan-ottaja kaikkien rientojen,
Sua kaipaan!
Kaks tainta meiltä jo Taivainen.
tien viittoen luokseen, niitti,
ja mun tarhani täällä, mun pienoiseni,
Sinun kantamasi, Sinun vaalimasi,
meit´ yhdemmäks yhä liitti:
emo lasteni hellä ja suuttumatoin,
yhä rakkaudessasi muuttumatoin,
Sua siunaan!
Jos vielä mä kanssasi yhtyä saan
sekä istua taas sylityksin,
niin suutelen ääneti silmääs Sun,
ja Sa kuulet vain, miten rintani mun,
lyö Sulle, ja Sullen yksin:
kotilieteni Sie hyvä haltiatar,
Sinä mieleni yksinvaltiatar,
Sua lemmin!
