Arvid Genetz, runoilijana tunnettu Arvi Jännes, osti Lohjan Jalassaaresta Ahtialan tilan 1897. Hän laajensi Ahtialan viljelyksiä ja hänen vaimonsa Eva os. Arppe pani alulle Ahtialan kuuluisan puutarhan. Arvid ja Eva Genetzin lapsia olivat pojat Juho, Arvi, Niilo ja Paavo sekä tyttäret Laura ja Helvi.

Laura Genetz oli runoilija Saima Harmajan äiti.

• Arvid Oskar Gustaf Genetz syntyi Laatokan Karjalassa Impilahdella 1.7.1848 ja kuoli Helsingissä 3.5.1915
• Ylioppilas Helsingin lyseosta 1866
• Filosofian kandidaatti 1871
• Filosofian lisensiaatti ja tohtori 1877
• Suomen ja ruotsin kielen opettaja Helsingin yksityisessä suomalaisessa tyttökoulussa, Helsingin normaalilyseossa ja Suomalaisessa alkeisopistossa 1872-1875
• Suomen kielen ja kirjallisuuden vt. professori 1877
• Suomen ja ruotsin kielen lehtori Hämeenlinnan (myöh. Helsingin) suomalaisessa normaalilyseossa 1878-1891
• Suomen kielen ja kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa 1891-93
• Suomalaisugrilaisen kielentutkimuksen professori 1893-1905
• Kansanvalistusseuran toimikunnan jäsen
• Raamatunkäännöskomitean jäsen
• Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies 1892-1902
• Unkarin tiedeakatemian jäsen vuodesta 1884
• Suomen tiedeseuran jäsen vuodesta 1888 ja puheenjohtaja 1900-1901
• Senaattori ja kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö 1901-1905

Kielitieteelliset tutkimusmatkat Suojärvelle 1867, Vienaan ja Aunukseen 1871 ja 1872, Kuollaan 1876, Unkariin 1878-79 sekä Itä-Venäjälle 1887-88 ja 1889.

Arvid Genetzin monipuolisesta elämäntyöstä tunnetaan ennen kaikkea kielentutkijan ja runoilijan toiminta. Runoilijana hän käytti nimeä Arvi Jännes. Todennäköisesti runoileminen tuli kieliharrastuksen myötä. Hän oli kiinnostunut suomalaisesta runo-opista ja julkaisemassaan kirjoituksessa perusti suomalaisen runomitan etupäässä korkoon. Myös hänen opettajallaan August Ahlqvist-Oksasella oli hänen runoilemiseensa suuri vaikutus.

Arvid Genetzin runo "Herää, Suomi" oli aikoinaan varsin tunnettu ja paljon esitetty. Runon sävelsi hänen veljensä säveltäjä Emil Genetz Elias Lönnrotin 80-vuotisjuhlaa varten toimitettuun albumiin 1882. Samana vuonna perustettu Ylioppilaskunnan laulajat omaksui tämän "suomalaisen tunnon ja vallan herätyshuudon" vakinaiseen ohjelmistoonsa.

"Herää, Suomi" sai tavattoman innostuneen vastaanoton, sitä jopa ehdotettiin kansallislauluksi Maammelaulun sijaan. Genetzin heimoaate seurasi vahvana hänen tuotannossaan läpi elämän.

Koko Genetzien perhe oli taiteellisesti lahjakasta. Arvid soitti myös erinomaisesti selloa ja runoilemisen hän tunnustaa "sukuviaksi". Isänmaa ja Karjala olivat Jänneksen runouden keskeisimmät teemat. "Väinölän lapset" osoitti, että hänen isänmaallisuutensa laajeni käsittämään myös suomensukuiset heimot. Se on eheä runoelma, jonka aate yhtyy runoilijan mytologiseen näkemykseen. "Väinölän lapset" julkaistiin Hämeen Sanomissa 1882 ja seuraavana vuonna Kansanvalistusseuran kalenterissa. Kotimaakunnalleen omistetuista runoista on tunnetuin "Karjala", myös Emil Genetzin säveltämä. Samoin Sortavalan laulujuhlille 1896 kirjoitettu runoelma "Patvaskan pakinoita" kertoo runoilijan lämpimästä kotiseuturakkaudesta.

Arvid Genetz oli monilahjakkuus, joka piti runoilemista sivuharrastuksenaan, ja se selittää tuotannon vähäisyyden.

Kielitieteilijänä Genetz teki lukuisia tutkimusmatkoja mm. Aunukseen, Lappiin, Venäjällä asuvien suomensukuisten kansojen pariin ja Unkariin. Matkat osoittautuivat erinomaisiksi runosuonille - antoisin lienee 1889 Siperiaan ja Turkmenistaniin tehty matka. Koti-ikävä synnytti kauniin rakkausrunon Vaimolleni, josta huokuu syvä kaipaus, mutta ilmaisu on korutonta ja suoraa.

Arvi Jännes julkaisi vain yhden runokokoelman, Muistoja ja toiveita ystäville jouluksi (1889). Tämäkin vaati hänen ystäviensä Severi Nuormaan ja Ahlqvistin kannustusta, Nuormaata hän pyysi jopa kokoamaan kirjoittamiaan runoja lehdistä ja albumeista. Jännestä voidaan syystä pitää lähinnä albumirunoilijana, ja julkaistu kokoelma oli tarkoitettu nimensä mukaisesti vain ystäville tervehdykseksi. Hän julkaisi runojaan Koitar-albumissa III ja IV, Lönnrot-albumissa, Kansanvalistusseuran kalenterissa ja Valvojassa.

Jännes vaikutti kirjakielen ja taiderunon kehitykseen myös suomen kielen oppikirjoillaan. Suomen kielioppinsa loppuun hän liitti runousopin, jossa hän selvitti vanhan runomittamme rakennetta ja muovasi sitä koskevat säännöt.

Runo-opin sääntöjä hän sovitti käytäntöön mm. suomentamalla Runebergin Hirvenhiihtäjät. Hän käänsi myös unkarista János Aranyn lyriikkaa ja Mór Jókain novelleja. Myöhempinä vuosinaan hän käänsi Goethen "Herman und Dorothea" -heksametridraamaa mutta käännöstyö jäi kesken.