Helvi Hämäläinen

Lohja, Nummi-Pusula

Arimaan kesinä Helvi Hämäläinen kirjoitti romaanin Katuojan vettä, joka sai valtion kirjallisuuspalkinnon, sekä runonäytelmät Aaverakastaja ja Kuunsokea. Teoksessa Ketunkivellä kuvataan, millainen kirjoituspaikka Arimaa tuohon aikaan oli: ”Arimaa sellaisena kuin se oli vuonna 1935 kesällä, oli villiintyneen luonnon, runsaan ja ihanan täyttämä. Istuessani mökin portailla kesäyössä hiljaisuuden ympäröimänä – sain kokea huuhkajan äänettömän lennon matalalta ylitse, kehrääjät asettuivat neljin, viisin, joskus lukuisamminkin, Haukkamäen harjun kiviselle rinteelle. Jänis saattoi tulla istumaan ikkunan alle kurkistaakseen mökin sisällä elävien askartelua, pitkässä ruohossa kulkiessaan tapasi jäniksenpoikasen kyyköttämässä. Kuivat katajat olivat täynnä linnunpesiä, kun kumarruit puita katsomaan, sattui silmiisi uunilinnun pesä ruohon keskeltä.”

Kesällä 1936 Helvi Hämäläinen Kuunsokean kirjoittamisen ohella luonnosteli teosta Tyhjä syli, jonka ilmestyminen vuonna 1937 tuli katkaisemaan Helvi Hämäläisen siteet Arimaalle. Teoksen ainekset on kerätty Arimaalta, teoksessa esiintyvän ”rannikkolaisen” esikuvana esimerkiksi on Helvi Hämäläisen Sandra-tädin poika Toivo. Tyhjän sylin päähenkilönä olevaan Elsaan, voimakkaaseen ja komeaan naiseen, kirjailija kertoo ottaneensa mallia sisarestaan Taimi Lohmanista. Seudun ja lasitehtaan työläisten entisissä mökeissä eletyn elämän kuvaus on aitoa ja tosipohjaista, vaikka itse tarina onkin keksitty. Teoksessa Ketunkivellä kerrotaan, miten ”ennen muuta romaanissa elää rehevä Arimaan luonto, se myötäilee tapahtumia niin voimakkaasti, että monin kohdin ikään kuin ottaa vallan ihmisiltä, jotka uppoavat maisemaan muun luonnon yhdenvertaisina osina, jänistä ja kissankelloa isompina, mutta hirveä ja kalliota suurempina”. Teoksessa on kuvattu myös kartanon isäntää. ”Vaikka minulla itselläni oli hänestä yksinomaan myönteisiä kokemuksia, tunsin häntä oikeastaan vähän ja siksi kuvasin häntä kuulopuheiden perusteella. Olen pahoillani, että annoin Arimaan kartanon silloisesta isännästä väärän, vähintään yksipuolisen käsityksen, minkä sitten myöhemmin ymmärsin. Tyhjän sylin kartanon isännän kuvaus loukkasi ja haavoitti Yrjö Härmälää. Tämän välirikon vuoksi katkesivat yhteyteni tuohon seutuun enkä enää milloinkaan käynyt siellä”, Helvi Hämäläinen kertoo teoksessa Ketunkivellä.

Ilman välirikkoa olisi voinut käydä niin, että Helvi Hämäläisen tärkeä luomiskehto olisi jatkossakin löytynyt Arimaalta. Nyt sen paikaksi muodostui Somerniemen Härjänoja, jossa Helvi Hämäläinen kirjoitti muun muassa kohua herättäneen sivistyneistöromaaninsa Säädyllinen murhenäytelmä kesällä 1939. Tosin työskentely Härjänojallakin johti aikanaan välirikkoon, sillä kylän väki ei pitänyt siitä, että Helvi Hämäläinen käytti kyläläisiä malleinaan.

Helvi Hämäläisen elämästä kiinnostuneiden kannattaa tutustua Someron kirjaston tietokantaan ja lukea muistelmateokset Ketunkivellä ja Päiväkirjat 1955-1988. Ketunkivellä ilmestyi vuonna 1993, ja se kertoo elämästä vuosina 1907-1954. Päiväkirjat ilmestyivät vuonna 1994, kumpikin on tehty yhdessä Ritva Haavikon kanssa.