|
|
|
Atte EnnalaLohja, Nummi-Pusula
Kirjassa Lapset näyttelevät on myös lastennäytelmä Puhuva kivi, joka on tarkoitettu eläinsuojelujuhliin. Seuraavassa katkelma kyseisestä näytelmästä:
Liisa: Kuulehan, kun kerron. – Istuin kerran tämän saman kiven juurella. Tämä kivi kertoi minulle asian, jota en ennestään tiennyt. Eräs poika oli tullut pari päivää aikaisemmin tähän samaan paikkaan. Hänellä oli ollut mukanaan viisi kauniinsinistä munaa…
Matti: Kivitaskun munia!
Liisa: Niin juuri. Ne olivat herttaisen kivitaskun munia ja tuo poika oli niin julmuri, että koputti ne rikki tuohon kiven laitaan…
Matti: Nähdäkseen oliko niissä jo poikasia.
Liisa: Julmaa uteliaisuutta! Kuka koputtaisi hevosen pään rikki nähdäkseen, onko siellä ajatuksia tai rikkoisi Matti-pojan sääriluun nähdäkseen, mitä on luun sisällä.
Matti: Tai jos tulisi suuri jättiläinen, joka kiskoisi kotimme hajalleen nähdäkseen, miten sen asukkaat pelästyvät ja kipaisevat pakoon…
Liisa (ihmetellen): Sinäkin ymmärrät tuon!
Matti: Sisko-kulta! Oletko sinä luullut minua mielipuoleksi? Kyllä minä toki tuon verran ymmärrän. Mutta minä haluan katsella ja tutkia. Oli hauska nähdä, millaista oli kivitaskun sinisen mukana sisäpuolella. Minä tiedän sen nyt, mutta sinä et tiedä. Sanohan mitä siellä on, jos tiedät.
Liisa: Mutta minä tiedän, miten kivitasku-parka itki hävitettyä kotiaan ja särjettyjä muniaan. Sen koko pesänrakentamistyö oli mennyt hukkaan, ja kivikin säälitteli sitä suurta tuhoa.
Matti: Tuota en silloin tullut ajatelleeksi…
Liisa: Et tullut ajatelleeksi!! Sinäkö se olit?
Matti: Etkö sinä sitä tiennyt? Eikä kivi sitä kertonut?
Liisa: En tiennyt, kuka se oli. Tiesin vain, että joku ilkeä poika tuhosi kaunista luontoa ja sammutti iloista elämää. |
|
