Atte EnnalaLohja, Nummi-Pusula
6.9.1891-30.9.1982
kansakoulunopettaja
1.puoliso Aune, 2. puoliso Elvi
Ensimmäisestä avioliitosta viisi lasta, joista tunnetuin toimittaja-kirjailija Veikko Ennala.
Elämästä
Kuorevedellä syntynyt Atte Ennala työskenteli opettajana Pusulassa vuodesta 1925 lähtien parisenkymmentä vuotta. Hän oli ankaran opettajan maineessa, joskin ”myöhemmin Atte Ennalalta opin saaneista moni on tullut sanomaan, että opettaja taisi olla oikeassa ja antoi hyvän opetuksen”, kertoo Atte Ennalan tytär Else Laine. Koulua nimitettiin tuohon aikaan Hyönölän yliopistoksi, sen verran hyviä oppimistuloksia koulussa saavutettiin. Atte Ennala pohti itsekin myöhemmin ankaruuttaan ja totesi, ettei aina ehkä olisi tarvinnut olla niin ankara. Ankaruus katkaisi myös opettajan uran Pusulassa, ja Atte Ennala joutui lähtemään Pusulasta varsin ikävissä merkeissä. Lähtiessään hän lahjoitti mittavan kirjakokoelmansa Pusulan kirjastoon. Värikkään miehen työura ei kuitenkaan katkennut tähän, vaan hän toimi myöhemmin muun muassa pankinjohtajana Haapavedellä. Viimeiset vuotensa hän vietti Oulussa.
TuotantoAtte Ennalan kirjallinen ura liittyy sekä satuihin että opettamiseen ja oppimistulosten parantamiseen. Elsa Laine kuvaa, miten Atte Ennala oli ”hyvä opettaja, joka ei säästellyt omia voimiaan, vaan oli opettaja koko sydämellään.” Niinpä hän käytti vapaa-aikansakin opettajan työn kehittämiseen ja teki muun muassa maantiedon ja historian oppikirjoja sekä erilaisia oppilaiden tehtäväkirjoja, joissa edettiin kysymys-vastaus -linjalla. Else Laine muistaa, miten näitä kirjoja oli näytteillä muun muassa Helsingissä.
Atte Ennalan kirjoja löytyy paikallisista kirjastoista, joskin osa kirjoista on jo siirretty varaston puolelle. Vielä kuitenkin voi tavoittaa satukokoelmat Hopeakielinen harppu sekä Lentävä pata Pusulassa on myös Punainen viitta, joka sisältää legendoja. Lisäksi ovat Ristin tekijä ja muita legendoja nuorille sekä satukirjat Satujen ihmemaa ja Satukirja.
Atte Ennala kirjoitti koululaisia varten pieniä satunäytelmiä ja erilaisia vuoropuheluja, joita on koottu ainakin Osakeyhtiö Valistuksen julkaisemaan teokseen Lapset näyttelevät. Siinä on erilaisia oppimistilanteisiin tarkoitettuja kuvaelmia, joissa opetellaan muun muassa Suomen maantietoa runojen avulla.
TekstinäytteetKirjassa Lapset näyttelevät on myös lastennäytelmä Puhuva kivi, joka on tarkoitettu eläinsuojelujuhliin. Seuraavassa katkelma kyseisestä näytelmästä:
Liisa: Kuulehan, kun kerron. – Istuin kerran tämän saman kiven juurella. Tämä kivi kertoi minulle asian, jota en ennestään tiennyt. Eräs poika oli tullut pari päivää aikaisemmin tähän samaan paikkaan. Hänellä oli ollut mukanaan viisi kauniinsinistä munaa…
Matti: Kivitaskun munia!
Liisa: Niin juuri. Ne olivat herttaisen kivitaskun munia ja tuo poika oli niin julmuri, että koputti ne rikki tuohon kiven laitaan…
Matti: Nähdäkseen oliko niissä jo poikasia.
Liisa: Julmaa uteliaisuutta! Kuka koputtaisi hevosen pään rikki nähdäkseen, onko siellä ajatuksia tai rikkoisi Matti-pojan sääriluun nähdäkseen, mitä on luun sisällä.
Matti: Tai jos tulisi suuri jättiläinen, joka kiskoisi kotimme hajalleen nähdäkseen, miten sen asukkaat pelästyvät ja kipaisevat pakoon…
Liisa (ihmetellen): Sinäkin ymmärrät tuon!
Matti: Sisko-kulta! Oletko sinä luullut minua mielipuoleksi? Kyllä minä toki tuon verran ymmärrän. Mutta minä haluan katsella ja tutkia. Oli hauska nähdä, millaista oli kivitaskun sinisen mukana sisäpuolella. Minä tiedän sen nyt, mutta sinä et tiedä. Sanohan mitä siellä on, jos tiedät.
Liisa: Mutta minä tiedän, miten kivitasku-parka itki hävitettyä kotiaan ja särjettyjä muniaan. Sen koko pesänrakentamistyö oli mennyt hukkaan, ja kivikin säälitteli sitä suurta tuhoa.
Matti: Tuota en silloin tullut ajatelleeksi…
Liisa: Et tullut ajatelleeksi!! Sinäkö se olit?
Matti: Etkö sinä sitä tiennyt? Eikä kivi sitä kertonut?
Liisa: En tiennyt, kuka se oli. Tiesin vain, että joku ilkeä poika tuhosi kaunista luontoa ja sammutti iloista elämää. |