Ville SuhonenVihti
syntyi Helsingissä 23.6.1964
kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1983
opiskellut Helsingin yliopistossa taidehistoriaa ja teatteritiedettä vuosina 1984-88
toiminut freelancetoimittajana ja -kriitikkona monissa lehdissä
ohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija
Tarkemmat henkilötiedot Ville Suhosen omilla verkkosivuilla
Verkkosivujen etusivulle
http://www.villesuhonen.net/
Linkki verkkosivujen henkilötiedot osioon
http://www.villesuhonen.net/biografia.html
TuotantoVille Suhosen tähän mennessä kirjoittamat kirjat ovat kaikki yhden saman lajityypin edustajia: nuorten seikkailuromaaneja, joissa päähenkilöinä ovat lapsi ja eläin. Hän on käyttänyt perinteistä draaman asetelmaa eli rakentanut tarinaan vahvan päähenkilön, keksinyt hänelle uskottavan päämäärän, asettanut häntä vastaan ns. vastavoiman eli vihollisen ja heittänyt nämä maailmaan, jossa yksilö taistelee olemassaolostaan yhteiskunnan armottomassa rattaassa. Ihmisten toiminta on Suhosen romaaneissa ratkaisevassa asemassa, se vie tarinaa eteenpäin.
Toinen yleinen piirre Suhosen tähänastisessa tuotannossa on luonnon kuvaaminen luontoa kunnioittavalla tavalla. Kirjojen päähenkilöt huomaavat luonnon säilyttämisen arvoiseksi ja ryhtyvät toimimaan sen edellyttämällä tavalla. Kirjailija tiivistää luontosuhteensa seuraavasti: ” Uskon, että jos ihminen ei kunnioita luontoa, hän on mennyttä ja saakin mennä”.
Suhosen kirjailijanuran esikoisteos oli vuonna 1999 julkaistu Poika ja ilves, joka perustuu hänen kirjoittamaansa, samannimisen menestyselokuvan käsikirjoitukseen. Suhonen kirjoitti tarinan ensisijassa elokuvaa varten. Hän on kirjoittanut romaanille itsenäisen jatko-osan.
Poika ja ilves romaanin tarina etenee vauhdilla ja kohtaukset ovat lyhyitä. Kirjan päähenkilö on yläasteikäinen Tomi, jonka petotutkija isä saapuu pohjoiseen selvittämään eläinpuistossa eläneen Lassi-ilveksen mahdollisuuksia selvitä erämaassa omin neuvoin. Tomi tutustuu ilvekseen ja löytää edesmenneen äitinsä luontopäiväkirjan, jota hän lukee ennen nukkumaanmenoa.
Tomi vaeltelee äitinsä retkeilypaikoilla ja opettelee erätaitoja. Eräät kyläläiset suunnittelevat ilveksen myymistä turkkilaiseen eläintarhaan, joten Tomi yrittää laskea salaa ilveksen vapaaksi.
Antti Immonen kehuu Onnimanni –lehdessä romaania sujuvasti kirjoitetuksi. Immosen mukaan Suhosen käyttämä, suurta vivahteiden tajua vaativa puhekielinen ilmaisu toimii kirjassa, lukuun ottamatta pohjoisen miesten helsinkiläisaksenttia. Immonen kohdistaa kritiikkinsä kirjan juoneen, joka on hänen mielestään tehty ”lännenelokuvan kaavalla” yllätyksettömäksi.
Suhosen viimeisimmin romaanin Tuulensieppaajan tarina oli niin ikään suunniteltu alun perin elokuvaksi, mutta kun hanke ei toteutunut, hän kirjoitti siitä romaanin. Tarina oli siis valmiina, mutta se piti kirjoittaa uudelleen proosaksi. Suhonen muokkasi tekstiään valmiiksi vajaan vuoden.
Tuulensieppaajan asetelma on kuin toisinto Poika ja Ilves romaanista: nuori päähenkilö Tuuli tutustuu uhattuun eläimeen, naaliin, ja heistä tulee ystävykset. Tuuli ryhtyy puolustamaan naalia, kun ihmisten voitontavoittelu uhkaa sen henkeä. Suhonen on käyttänyt tarinassaan Lapin mystiikkaa, jossa naalilla on osuutensa. Tapahtumien kuvaus pysyy kirjoittajan hallinnassa, eikä se lipeä liian monivaiheiseksi.
Vuonna 2013 Suhonen julkaisi tietokirjan Metsän tarina, joka pohjautuu suosittuun dokumenttielokuvaan Metsän tarina. Kirjassa on luontokuvausten lisäksi suomalaisten metsiin ja eläimiin liittyviä uskomuksia ja kansanperinnettä.
KirjoittamisestaSuhonen saa aiheet kirjoituksiinsa monesta eri lähteestä. Hän seuraa elämää ympärillään, maailman ja kotimaan tapahtumia, seurustelee ihmisten kanssa. Lisäksi Suhonen lukee paljon niin lehtiä kuin kirjoja. Ideat kirjoituksiin voivatkin tulla hyvin erilaisista paikoista tai asioista. Jotkin asiat alkavat kiinnostaa toisia enemmän, sitten aihetta tulee tutkituksi lisää, ja äkkiä hän huomaa, että siinäpä oiva aihe teokseksi. Valittu aihe määrittelee pitkälti myös teoksen tyylin.
Suhosen teosten luomisprosessissa on lukuisia eri vaiheita. Aluksi hän suunnittelee ennakolta aihettaan ja tekee tutkimustyötä. Seuraavaksi vuorossa on tarinan kehittely, henkilöhahmojen luominen ja juonen kirjoittaminen. Viimeisenä vuorossa on tietysti varsinaisen teoksen kirjoittaminen.
Suhonen sanoo kirjoittamisensa olevan inspiraatiota, mutta sitä ei synny ellei ole
valmistautunut eli kerännyt pohjamateriaalia ja ryhdy yksinkertaisesti töihin. Pelkästään odottamalla hän ei saa lainkaan inspiraatiota.
”Kirjoitan fiktiota eli kaikki tarinani ovat mielikuvituksen tuotetta, vaikka monet asiat niissä pohjautuvatkin tosiasioihin”, kirjailija toteaa. Niin ikään Suhosen luomat henkilöhahmot ovat kokonaan mielikuvituksen tuotetta, niissä ei ole kenenkään tietyn henkilön luonteenpiirteitä.
Ville Suhonen kirjoittaa kirjansa kotona, työhuoneella ja kesäasunnoilla. Työrytmiään kirjailija kuvaa epäsäännölliseksi. Tämä johtuu lasten tarpeista ja Suhosen toisesta työstä elokuvaohjaajana. Tekstiä syntyykin parhaiten aamupäivällä ja iltamyöhällä.
Kirjoittamiseen huolella valmistautuminen on Suhoselle ominainen piirre. Hän tietää pitkälti etukäteen, mitä tulee kirjoittamaan. Tietysti monet yksityiskohdat syntyvät usein spontaanisti, kirjoittamisen ohessa.
Teokset
- Poika ja ilves 1999
- Poika ja ilves Äänite 1999
- Poika ja ilves paluu erämaahan 2003
- Tuulensieppaaja 2005
- Metsän tarina 2013
Lähteetlehtiartikkelit:
- Onnimanni 4/2000, ”Luonto on läsnä”, Antti Immonen.
- Onnimanni 2/2005, ”Tunturin lumoava koira”, Yrsa Rekola.
Haastattelut
- Ville Suhosen kyselyhaastattelu sähköpostitse. Haastattelija Jani Karell.
|
