Kaarlo Ranta

Vihti

Kaarlo Ranta ei ehtinyt elämänsä aikana julkaista omaa tuotantoa lainkaan. Hänen arvonsa vihtiläiselle kirjallisuudelle on toisaalla, kansanperinteen keräämisessä, jossa hän oli omaa luokkaansa. Rantaa voi pitää edelleen merkittävimpänä vihtiläistä kansanperinnettä keränneenä henkilönä.

Ranta ei ilmeisesti koskaan varsinaisesti haastatellut ihmisiä, muistitiedon tallentaminen oli hänelle elämäntapa. Hänellä oli ilmiömäinen muisti, jota hän hyödynsi kansanperinteen tallentamisessa. Ranta kirjoitti lapsena ja nuorena kuulemiaan tarinoita sanatarkasti muistiin vielä vuosien jälkeen. Monet muistiinmerkitsemänsä tarinat, kaskut ja sananparret Ranta kuuli suutari Iisakki Grönlundilta, joka oli syntynyt 1830-luvulla ja kuollut 1918. Toiselta suutarilta, August Leanderilta, Ranta kuuli paljon taikoja, ennustuksia ja runoja. Myös Rannan äiti kertoi legendoja, tarinoita ja taikoja. Monet Rannan kuulemista tarinoista olivat kulkeneet suusta suuhun erilaisina muunnoksina, ehkä jopa vuosisatojen ajan. 

Kaarlo Rannan kansanperinteen keräämisharrastus sai varsinaisesti alkunsa 1930-luvulla, kun hän osallistui Etelä-Suomalaisen osakunnan vuonna 1932 julistamaan sananparsienkeräämiskisaan. Hän lähetti kisaan kaikkiaan 1 360 sananpartta. Kunnallisneuvos Artturi Hiidenheimo oli ollut tietoinen Rannan harrastuksesta ja kehotti häntä osallistumaan kilpaan. Kilpailun jälkeen eräät perinnettä keräävät arkistot ryhtyivät lähettämään Rannalle kyselylomakkeita. Samassa yhteydessä Ranta sai mahdollisesti ohjeita tietojen kirjoittamisesta, koska hän osasi kirjoittaa murretekstin foneettisesti oikein.

Ranta kirjoitti keräämänsä kansanperinteen lukuisiin vihkoihin ja kyselylomakkeille, joita hän sitten luovutti kansanperinnettä kerääville tahoille, kuten Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle, Sanakirjasäätiölle ja Kansallismuseon kansatieteelliselle osastolle.

Sota keskeytti Rannan harrastuksen ja vasta 1950-luvun puolivälissä yhteistyö arkistojen kanssa jatkui. Hän liittyi Kansallismuseon kansatieteellisen osaston avustajaksi. Viimeisen sanalippulähetyksensä hän oli postittanut 2.12.1964, kaksi päivää ennen kuolemaansa.

Kaarlo Rannan keräämää kansanperinnettä on julkaistu kahdessa teoksessa, vuonna 1979 julkaistussa satukokoelmassa Vihtiläinen satukirja ja vuonna 1981 julkaistussa Vihtiläisii luntterlukui –kirjassa.

Vihtiläisii luntterlukui: Kaarlo Rannan perintö Vihdille

Elämänsä viimeisinä vuosina Ranta luovutti Vihdin kunnalle 18 vahakantista vihkoa, joihin hän oli koonnut aikaisemmin Helsingin arkistoille lähettämäänsä aineistoa. Kirjastonhoitaja Pirkko Pöysälä ja Vihti-seuran puheenjohtaja Jarl Pousar löysivät 1970-luvun puolivälissä kirjastoon talletetut vihkot. Rannan murrepakinoita oli julkaistu aiemmin lehdissä, mutta nyt löytynyttä arvokasta aineistoa päätettiin julkaista kerralla enemmän

Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan maakuntarahasto myönsi Vihti-Seuralle apurahan Kaarlo Rannan kokoelmien julkaisemista varten. Vihti-Seura puolestaan myönsi stipendin kunnan silloiselle kulttuurisihteerille Kirsti Kuuselalle, joka oli tarjoutunut puhtaaksikirjoittamaan aineiston. Kuusela sai asiantuntija-apua aineiston läpikäymiseen maisteri Matti Vilppulalta, joka oli asunut Vihdissä neljä vuotta ja työkseen tallentanut Vihdin murretta. Vilppula valitsi Kuuselan puhtaaksikirjoittamasta aineistosta vajaan kolmasosan kokoelmaan, jonka Suomalaisen kirjallisuuden seura julkaisi vuonna 1981 nimellä Vihtiläisii luntterlukui. Vilppulan mukaan Vihdin murteessa luntterluku tarkoittaa jorinaa, jaaritusta, höpötystä tai tarinointia. Jos joku esimerkiksi kiertää paikasta toiseen ja kertoo aina samaa tarinaa, hän ”lukee luntterlukui”.

Kokoelma sisältää murto-osan siitä aineistosta, jonka Kaarlo Ranta ehti elämänsä aikana kerätä. Kirsti Kuuselan mukaan Matti Vilppula on löytänyt Rannan Vihdistä keräämiä tietoja Suomalaisen kirjallisuuden seuran, Sanakirjasäätiön ja Kansallismuseon kansatieteellisen osaston arkistoista yhteensä yli 17 000 muistiinpanoa. Esimerkiksi SKS:aan Ranta on lähettänyt eniten vihtiläisperinnettä, peräti 58 prosenttia kaikesta talletetusta aineistosta. Yksinomaan Rannan Vihdin kunnalle luovuttamissa vihkoissa on yli sata tarinaa, yli sata peliä, lähes kaksisataa laulua ja viitisensataa sananpartta, joita ei ole julkaistu missään.

Suomen kotiseutuliitto myönsi hänelle ansiomitalin kansanperinteen keräämisestä. Vähän tämän jälkeen Kaarlo Ranta kuoli vuonna 1964.