Saima Harmaja

Lohja

Saima Harmajan esikoiskokoelma Huhtikuu ilmestyi keväällä 1932 Saiman ollessa vielä koululainen, nuori abiturientti. Hän oli antanut kokoelmansa Waltarille luettavaksi ja tämä oli lähettänyt sen kustantajalle tammikuussa. Saima sai melko pian tiedon sen hyväksymisestä. "Minä olin aivan nuori, aivan kevyt, kaikki tuska oli lähtenyt minusta." (Päiväkirja 2.2.1932.) Kokoelma sisältää runoja vuosilta 1929-1932. Ne ovat sävyltään uskonnollisia, hän potee niissä myös ahdistusta, tuskaa, suorastaan "maailmantuskaa". Usein esiintyvänä teemana on myös tuonpuoleinen, uskontoon liitettynä. Saiman esikoiskokoelma noteerattiin kaikissa kirjallisissa piireissä, arvostelijat kiinnittivät siihen huomiota. Johtavimmat kriitikot kuten Lauri Viljanen Helsingin Sanomissa ja Kaarlo Marjanen Uudessa Suomessa kiittelivät kokoelmaa. Saima kirjoitti toukokuussa 1932 päiväkirjaansa: "Olen niin iloinen, iloinen - vaikka jäisinkin ylioppilaskirjoituksissa. Olen sulkenut sydämeeni Viljasen arvostelun Huhtikuusta, minä rakastan sitä, se uinuu koko ajan alitajunnassani. Hän sanoi juuri sitä, mitä niin mielelläni halusin kuulla, hän ei pelottanut minua puhumalla tulevaisuudesta, niin kuin Kojo, vaan sanoi, että nämä runot kannatti julkaista, että ne ovat välittömiä ja koruttomia ja aitoja."

Harmajan toinen kokoelma Sateen jälkeen ilmestyi syksyllä 1935. Se sisältää edelleen uskonnollisia runoja mutta myös rakkausrunoja sekä paljon kuulakkaita luontoaiheisia. Loppupuolella on myös runoja Italian matkalta, jonka Saima teki yhdessä italiaa opiskelevien kanssa kesällä 1935. Runoja on päivätty Krakowassa, Etelä-Unkarissa, Italian rajalla, Firenzessä ja Bassanossa, joka Saiman mielestä oli viehättävä pikkukaupunki vuorten juurella. Siellä hän sai levätä useamman päivän, mutta muuten huonosti järjestetty Italian matka joudutti hänen sairastumistaan.

Kokoelma Hunnutettu ilmestyi syksyllä 1936. Hän oli tuolloin jo kokenut elämänsä suurimman surun, rakkaan sisarensa Outin kuoleman, ja omisti kokoelman sisarelleen. Suru-osaston runot syntyivät murheellisina kuukausina jolloin perhe suri vanhimman tyttärensä äkillistä poismenoa. Hän menehtyi esikoislapsensa synnytykseen ja Saima suri myös sitä, ettei tartuntavaaran vuoksi saanut pitää pienokaista sylissään, ainoastaan katsella häntä lasiovesta, joka oli varta vasten rakennettu Harmajien asuntoon. Hunnutettu jäi valitettavasti ilmestyessään ehkä Kaarlo Sarkian runokokoelman Unen kaivo varjoon.

Samoin Saima Harmajan kuoleman jälkeen ilmestynyt kokoelma Kaukainen maa (1937) oli sisällöltään suurimmaksi osaksi sisarvainajalle ja tämän pienelle lapselle omistettu. Saima suunnitteli tätä kokoelmaa kevättalvella 1937.Hän kokosi runojaan vuodelta 1932 lähtien, laati osan Palava sydän, jonka aikoi liittää uuteen kokoelmaan. Hän sai pääosin sen hahmoteltua, mutta Saiman äiti viimeisteli sen lopullisesti. Laura Harmaja nimesi muutaman otsikkoa vaille jääneen runon ja muovaili hieman kesken jäänyttä runoa Unohdus. Viimeisin runo Rakas kuolema löytyi Saiman kuoleman jälkeen ja oli päivätty 10.4.37. Hän ei ollut halunnut näyttää sitä vanhemmilleen eläessään, vaan oli kätkenyt sen patjansa alle.

Saima Harmajalla todettiin keuhkotauti, itse asiassa diagnoosi varmistui vasta 1935 Italian matkan jälkeen. Hän oli kuitenkin seuraavana keväänä melko hyvässä kunnossa, mutta Outi-sisaren kuolema sekä Saiman pitkäaikaisen rakkaussuhteen päättyminen veivät elämänhalun ja sen myötä terveyden lopullisesti. 1930-luvulla ei keuhkotautiin ollut vielä juuri muuta hoitoa kuin raikas ulkoilma, lepo, keuhkojen typetys ja joissain tapauksissa leikkaus.