Aale Tynni-Haavio

Lohja, Sammatti

Saari (kokoelmasta Soiva metsä, 1947)

Sydämelläni, jossa on onni

ja tuska vierekkäin,

sadun ihmeellisen saaren

minä, uneksija, näin.

Sen kaunista rantaa kiersi

vesi kirkas unelmain,

ei läikkyen lakkaamatta,

vaan kuvastellen vain.

Se kuvasti ihanasti

puut tummaan syvyyteen,

ei syöksynyt rantaan asti,

sen kukkia riistääkseen.

Ja valoa hohtivat hellää

terät kaikkien kukkasten,

kuin hohtaa puolisoiden

hymy syvä, yhteinen,

ja puissa uhkuivat silmut

vain onnea kipeää,

kuin rikasta äidinrintaa

voi maito kivistää.
 

Oli satua vain ja unta

ja totta puolittain

koko saarivaltakunta,

pesä sylissä unelmain.

Ja ikäni kaiken kiitän,

sen että kerran näin -

sydämelläni, jossa on tuska

ja onni vierekkäin.

Miten kauniina muistan (kokoelmasta Tarinain lähde, 1974)

Miten kauniina muistan

ne toivon vuodet,

kun yhdessä vietetyt

harvat hetket

me liitimme sillaksi

päivästä päivään -

nyt kun siltaani

minusta sinuun

rakennan yksin.

Siltaako? siltaa -

ei: se on köynnös

joka minusta kasvaa

joka työntää vartta

joka tahtoo silmut

joka kiertää kärhet

ja tapaa tyhjän.