Aale Tynni-Haavio

Lohja, Sammatti

• Aale Maria Tynni-Haavio syntyi Inkerin Kolppanassa 3.10.1913 ja kuoli Helsingissä 21.10.1997
• Ylioppilas Helsingin suom. tyttölyseo
• Filosofian kandidaatti Helsingin yliopisto 1936
• Aale Tynni toimi äidinkielen opettajana, kirjallisuus- ja teatteriarvostelijana ja kääntäjänä
• Aale Tynni avioitui 1960 runoilija, akateemikko Martti Haavion kanssa ja he viettivät kesiänsä Sammatissa alunperin Haavioiden Lehtiniemen huvilassa Kirmusjärven rannalla.

Aale Tynni syntyi samana vuonna kuin runoilija Saima Harmaja. Lukioaikanaan hänen vapaamittainen runonsa ´Paholainen on kuollut´ palkittiin Toverikuntaliiton kirjoituskilpailussa,  mutta voiton peri Saima Harmajan ´Huhtikuu´. Saima  Harmaja kävi samoilla luennoilla. Kerran  hän oli kertonut Aale Tynnille omista tyylitavoitteistaan ja pyrkimyksestään sanonnan luonnollisuuteen. Harmaja oli valmis runoilijana silloin kun Aale Tynni vasta aloitteli. Hän oli Tynnin varhainen esikuva. Varsinkin Tynnin toisessa kokoelmassa on piirteitä, jotka viittaavat Saima Harmajaan.

Kuitenkin merkittävin suomalainen lyyrikko Tynnin varhaistuotannon kannalta on ollut Uuno Kailas. Kailas oli 30-luvun kirjallisessa elämässä ja lyriikassa hallitsevin hahmo.

Koska Aale Tynni harrasti nuoruudessaan myös runonlausuntaa, hän koki alkuaikoina voimakkaina  mm. sellaiset ruotsalaisrunoilijat kuin Gustaf Fröding, Erik Axel Karlfeldt ja Hjalmar Gullberg. Myöhäisempään tuotantoon vaikuttaneita runoilijoita hän ei enää pystynyt nimeämään, koska oli tutustunut käännöstöittensä kautta niin valtavaan määrään lyriikkaa.

Tuotanto

Tynni julkaisi kuitenkin esikoisrunokokoelmansa Kynttilänsydän vasta yliopisto-opintojensa jälkeen vuonn 1938, jolloin hänen lahjakas ikätoverinsa Saima Harmaja oli jo kuollut. Tynni sai ensikokoelmastaan loistavat arvostelut, hänet nähtiin oman linjansa luojaksi. Yhdessä seuraavien kokoelmien Vesilintu (1940) ja Lähde ja matkamies (1943)  kanssa teokset muodostivat yhtenäisen sikermän: runoja sävytti klassinen kirkkaus ja yksinkertainen eleettömyys. Elämän luomisen  ja elämän tuhoutumisen teemat lomittuivat, kuitenkin niin että luomisen laulut soivat vahvana kuoleman laulujen rinnalla. Tynni koki lapsen syntymän elämykselliseksi ja rinnasti runoissaan luomisen tuskan synnyttämisen tuskaan. Vuoroin onnea säteilevät, vuoroin levottomuutta tulkitsevat lapsirunot ovat Tynnille tyypillistä kutsumuslyriikkaa.

Mutta kuten Pirkko Alhoniemi toteaa: "Lyyristä kevättä seuraa runon kukkiva kesä: teossikermät Lehtimaja (1946), Soiva metsä (1947) ja Ylitse vuoren lasisen (1949) merkitsivät Tynnin kasvamista täyteen mittaansa." Soiva metsä oli oikeastaan viimeinen äitiyden runouden kokoelma. Tynnin romanttinen kausi jatkui kuitenkin vielä kokoelmassa Ylitse vuoren lasisen. Ilmaisultaan se oli kuitenkin toisenlainen, Tynni käytti paljon satuballadeja. Tämän kokoelman runoa ´Kaarisilta´ voi pitää Tynnin ihmisyysajatuksen ja kutsumustietoisuuden julistuksena  ja se on kenties Tynnin tunnetuin ja useimmin esitetty runo.

Tuntemattomassa puussa (1952) leikkinaamiaiset olivat ohi ja runo on järkyttynyt ja kipeä. Luonteenomaisinta tälle kokoelmalle ei ole idylli vaan tragedia. Sana ´musta´ toistui runoissa tiheään.  Eräänlainen realismi tuli näkyviin myös seuraavassa kokoelmassa Torni virrassa (1954). Aiheissa oli ennakkoluulotonta etsintää. Se aloitti myös Tynnin vapaamittaisen runon. Runo loi itse oman mittansa, sen ainoa vaatimus oli että rytmin tuli puhua. Ilmaisu tuli toimeen vähemmällä sanomisella. 

Tarinain lähde (1974) on Aale Tynnin intiimein kokoelma,  jossa runoilija kertoo kaipuustaan ja menetyksestään sekä omasta yksinäisyydestään.

Tynnin viimeiseksi kokoelmaksi jäi Vuodenajat (1987), jossa hänen pitkä elämänsä ja tietämyksensä heijastuvat. Hän liikkuu historiassa ja painetun tekstin alkulähteillä, mutta toisaalta hän suree elämän lyhyyttä ja ystävien katoamista.

Aale Tynnin ansiona varsinkin 50- ja 60-luvuilla ovat myös hänen käännöksensä,  joilla hän toi uudempaa  runoutta suomalaisille  kirjallisuuden ystäville. Hänen käännöksiään ovat ennen kaikkea kattava kokoelma maailmanlyriikkaa Tuhat laulujen vuotta (1957), valikoima modernia ranskalaista runoutta kokoelmassa Tulisen järjen aika ( 1962) sekä pohjoismaisen muinaiskirjallisuuden huiput Eddan sankarirunot (1980) ja Eddan jumalrunot (1982). Hän on myös toimittanut valikoiman Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa (1976) sekä kääntänyt William Shakespearen Sonetit (1965) ja julkaissut erillisinä kokoelmina William Wordsworthin (1949) ja William Butler Yeatsin (1966) lyriikan käännöksiä

Teokset

Runokokoelmat

• Kynttilänsydän, 1938
• Vesilintu, 1940
• Lähde ja matkamies, 1943
• Lehtimaja, 1946
• Soiva metsä, 1947
• Ylitse vuoren lasisen, 1949
• Tuntematon puu, 1952
• Torni virrassa, 1954
• Kootut runot, 1955, 1977
• Yhdeksän kaupunkia, 1958
• Valikoima runoja, 1958
• Maailmanteatteri, 1961
• Balladeja ja romansseja, 1967
• Pidä rastaan laulusta kiinni, 1969
• Tarinain lähde, 1974
• Vihreys, 1979
• Valo ja varjo. Aune Mikkosen grafiikka, 1983
• Vuodenajat, 1987

Lastenkirjat:

• Kerttu ja Perttu ja muut talon lapset. Lastenrunoja, 1953
• Kissa liukkaalla jäällä. Lastenrunoja, 1954
• Satuaapinen, 1955
• Heikin salaisuudet, 1956
• Kultainen aapinen. Martti Haavion ja A. Hinkkasen kanssa, 1956
• Kultainen lukukirja. Martti Haavion ja A. Hinkkasen kanssa, 1957
• Kultaiset aapiissadut. Martti Haavion kanssa, 1959
• Kultainen kotiseutu. Martti Haavion kanssa, 1960
• Uusi kansakoulun lukukirja I-III. Martti Haavion ja Väinö Mäkelän kanssa, 1961-63
• Lasten paratiisi. Lastenrunoja, 1968

 Näytelmä:

• Muuttohaukat, 1965
• Matkakirja:
• Vieraana vihreällä saarella, 1954

Muistelmateos:

• Olen vielä kaukana. Martti Haavio - P. Mustapää 20-luvun maisemassa, 1978

Kääntänyt ja toimittanut mm:

• Tulisen järjen aika. Kymmenen modernia ranskalaista lyyrikkoa, 1962
• Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa. Käännöksiä myös muilta, 1957
• Tuhat laulujen vuotta. Valikoima länsimaista lyriikkaa. Käänt. ja toim. myös Otto Manninen. Uud. ja täyd. laitos, 1974
• Haavio, Martti, Puheita ja kirjoitelmia vv. 1960-1973, 1974
• Kaksikymmentäyksi Nobel-runoilijaa. Käännöksiä myös muilta, 1976

Palkinnot

• Valtion kirjallisuuspalkinto 1943, 1947
• SKS:n palkinto 1945, 1954
• Linnankoski-palkinto 1947
• Aleksis Kivi -palkinto 1955
• Topelius-palkinto 1957
• FT h.c. Helsingin yliopisto 1977

Tekstinäytteet

Saari (kokoelmasta Soiva metsä, 1947)

Sydämelläni, jossa on onni

ja tuska vierekkäin,

sadun ihmeellisen saaren

minä, uneksija, näin.

Sen kaunista rantaa kiersi

vesi kirkas unelmain,

ei läikkyen lakkaamatta,

vaan kuvastellen vain.

Se kuvasti ihanasti

puut tummaan syvyyteen,

ei syöksynyt rantaan asti,

sen kukkia riistääkseen.

Ja valoa hohtivat hellää

terät kaikkien kukkasten,

kuin hohtaa puolisoiden

hymy syvä, yhteinen,

ja puissa uhkuivat silmut

vain onnea kipeää,

kuin rikasta äidinrintaa

voi maito kivistää.
 

Oli satua vain ja unta

ja totta puolittain

koko saarivaltakunta,

pesä sylissä unelmain.

Ja ikäni kaiken kiitän,

sen että kerran näin -

sydämelläni, jossa on tuska

ja onni vierekkäin.

Miten kauniina muistan (kokoelmasta Tarinain lähde, 1974)

Miten kauniina muistan

ne toivon vuodet,

kun yhdessä vietetyt

harvat hetket

me liitimme sillaksi

päivästä päivään -

nyt kun siltaani

minusta sinuun

rakennan yksin.

Siltaako? siltaa -

ei: se on köynnös

joka minusta kasvaa

joka työntää vartta

joka tahtoo silmut

joka kiertää kärhet

ja tapaa tyhjän.

Lähteet

• Alhoniemi, Pirkko, Aale Tynni. Suomen kirjallisuus VI, 1967
• Kupiainen, Unto, Aale Tynnin runous. Esipuhe Aale Tynnin Kootut teokset, 1955
• Miten kirjani ovat syntyneet. 1969