Sirkka Turkka

Lohja

Tuotanto

Sirkka Turkan esikoisrunokokoelma Huone avaruudessa ilmestyi 1973. 50- ja 60-lukujen modernistit olivat jo vakiinnuttaneet uuden runon muodon, mutta painotukset olivat 1970-luvulla toiset.  Ensimmäisessä kokoelmassa tosin löytyvät Edgar Allan Poe,  Anton Tsehov tai vaikkapa puhemies Mao  omista yhteyksistään. Mutta ne yhteydet ovat kirsikkapuun pienet kukat, jaltalainen maleksiva yö taskussaan lehtokurppa, tai varjo joka vapisee. Luonto on pääosassa. Maailmaa havainnoidaan usein pienistä luonnossa esiintyvistä yksityiskohdista, joista luodaan kirkkaita näkymiä ja yhteyksiä ihmisen olemiseen.

            Koira kantoi suussaan,

           Pudotti.

           Kuin pienen ruskean lehden

           päästäisen käpertyneen ruumiin

           suunnattoman marraskuun eteen.

Toinen kokoelma Minä se olen ilmestyi 1976. Luonto on lähellä kertojaa, kertoja itse siinä mukana. Koira ja hevonen ovat tunnusomaisimmat Turkan eläinystävistä, läsnä monessa runossa. Luonnosta kirjailija saa myös osuvat vertaukset ja kielikuvat. Saniainen on tämän itkuisen maan villipalmu, hirvet ovat suuriruhtinaita ilman ruhtinaskuntaa, ne viettävät rauhallista maanpakolaisen elämäänsä, simpukkakuorikeko rannalla on piisamin pitkien hiljaisten talvi-iltojen koko kirjasto.

Kolmas kokoelma Yö aukeaa kuin vilja (1978) sisältää lyyrisiä proosarunoja, jotkut jopa juonellisesti toistensa jatkoa, pitkiä kuvasarjoja, tajunnanvirtaa. Teoksessa on pitkä kirje ystävälle, impromptu isoisälle jota ei ollut. Kuudennessa  kokoelmassa  Vaikka on kesä (1983) runoilija laulaa suruansa kuoleman edessä.  Eletään vuodenaikojen mukaan, tarkastellaan elämää pienten eläinten kautta ja ihminen  on osa avaruutta.  "Sisilisko on sisareni, se pitkäkoipinen hämähäkki serkkupoika." - "Portti on ruostunut kiinni lapsuuden kesiin". - "Lyhyt kalpea talvipäivä mahtuu vaikka koiran hännänpäähän."

 Teokset 1973-1983 ilmestyi 1985. Kokoelma kattaa kaikki kuusi runokokoelmaa sekä proosafantasiaksi luonnehditun Valaan vatsassa. Tuolloin kriitikot puhuivat jo runoutemme uusimmasta klassikosta. Klassikon aseman Sirkka Turkka lunastaa  yhä uudelleen uudella kokoelmalla. 1986 ilmestyi  Tule takaisin pikku Sheba, joka palkittiin Finlandia-palkinnolla.  Voiman ääni (1989) -kokoelmassa kuvat kirkastuvat entisestään, istuvat lukijan tajuntaan:. kuuma satulannahka tuoksuu kuin ehtoollissavu, kaviot ovat kuin pienet lujat veistokset.                                                                     

Kokoelmassa Sielun veli (1993) on aineksia eri tahoilta. Israelin matkalta kokoelmaan tuli Turkalle rakas ja kaunis osasto. Hän itse kertoo ettei matkusta kirjoittaakseen runoja, mutta Israelin matkalta hän sai niitä. Kokoelmassa on myös Iowan vaikutusta. Tekstiin tulee englantia, kunnes runot muuttuvat kokonaan englanniksi. Kokoelma päättyy kuitenkin jälleen suomen kieleen. Sielun veli on, tottakai, koira: "Musta koira nukkuu vieressäni, sielun veli, sen sydän lämmittää pienen huoneen, rannan kivet ja järven jään". Nousevan auringon talo (1997)  ja Tulin tumman metsän läpi (1999) syntyivät melko peräkkäin elämäntilanteessa, jossa kirjoittaminen oli välttämätöntä. Näissä kokoelmissa tulee yhä useammin myös Jeesuksen kärsimyshistoria merkittäväksi, kuten jo Sielun veljessä aiemmin. 

"Kristillinen kulttuurikonteksti, Jumala, Jeesus ja vallankin Maria kuuluvat olennaisesti Turkan tekstimaailmaan. Siivuja hengellisistä yhteyksistä vilahtelee, jokunen sana Jeesuksen puheista, jokunen ihme. Niitä runoissa kommentoidaan kipakastikin. Kuin toivoen silloinkin kun toivoa ei ole. Katkaisevaa ristiriitaa alkutekstin ja Turkan tulkinnan välillä ei ole. Runoilija tunnustaa uskon mysteerin". - Helena Miettinen, Savon Sanomat 16.1.2000.

Niin kovaa se tuuli löi (2004)
Tässä kokoelmassa Sirkka Turkka palaa pienimuotoisiin, lyhyihin säkeisiin, suorastaan aforismin kaltaisiin viisauksiin. Kokoelma kokoelmalta Turkka tiivistää sanottavansa, keskittyy oleelliseen ihmisen ja eläinten kohtaloissa. Kuolema on läsnä, kokoelmassa menetetään ystäviä, eläimiä toisensa perään. ”Niin kuin minä vannoin että seison sinun ja kuoleman välissä, suojaan sinua ruumiillani.” Lohdutukseksi kuitenkin, elämän voi nähdä toisin, menetyksen kääntää itselleen vahvuudeksi. Ei hautausmaa ole raskasta, se on ”linnunlaulua puita, tuulten suhinaa, pimeän sointu.”
 

Kirjoittamisesta

"Kun ajattelen kirjoittamista. en tiedä mistä se sitten tuli... Minä luulen, että sen puolitoista vuotta Täbyssä ja Ypäjällä olin niin selkä seinää vasten, että jokin väylä täytyi löytyä, ja onhan se totta, ettei hevosäijien kanssa mitään verbaaliakrobatiaa harjoiteta. Voi olla, että puhumattomuus oli työntämässä minua seinää vasten kirjoittamaan."

Sirkka Turkka kertoo, että yleensä hänellä on voimakkaita kausia, jolloin hän ei merkitse mitään muistiin. "En vaikka mieleen tulisi kuinka hyvä lause. Silloin kirjoittaminen on niin vastenmielistä, minulla on sellaisia vastenmielisyyden kausia," kertoo Turkka Helsingin yliopiston Studia litteraria 2000 -tapahtumassa 8.2.2000. Luennot on julkaistu Ritva Haavikon toimittamassa

Miten kirjani ovat syntyneet 4 - teoksessa (WSOY, 2000).

Nuorille kirjoittajille Sirkka Turkka sanoo: "Heittäytykää sekaan vain,  kaikki voi pistää peliin". Yleensä kirjoittajat hakeutuvat sellaisiin yhteisöihin joissa kirjoittamisesta puhutaan. Turkka itse oli Oriveden opistolla vuonna 1972, tutustui Eila Pennaseen ja Mirjam Polkuseen. Molemmilla oli kauaskantoinen vaikutus kirjoittamisessa.

Maailmankirjallisuudesta Turkkaan ovat vaikuttaneet eniten espanjalaisen Federico Garcia Lorcan, chileläisen Pablo Nerudan,  ruotsalaisen Gunnar Ekelöfin ja  suomenruotsalaisten Gunnar Björlingin ja Lars Huldénin tuotanto.

Teokset

Runokokoelmat:

• Huone avaruudessa, 1973
• Minä se olen, 1976
• Yö aukeaa kuin vilja, 1978
• Mies joka rakasti vaimoaan liikaa, 1979
• Kaunis hallitsija, 1981
• Vaikka on kesä, 1983
• Teokset 1973-1983. 1985
• Tule takaisin, pikku Sheba, 1986
• Voiman ääni, 1989
• Sielun veli, 1993
• Nousevan auringon talo, 1997
• Tulin tumman metsän läpi, 1999
• Niin kovaa se tuuli löi, 2004
• Valaan vatsassa. Kertomus, 1975 
• Neljä ääntä. Runoja Teemu Hirvilammelta, Sirkka Turkalta, Ilpo Tiihoselta ja Anne Hänniseltä. Äänite      
• ( 1 c-kasetti) 1987.

KÄÄNNÖKSET

• Livet är ett i vinden vacklande hus : dikter 1973-1986. Tolkingar av Bo Carpelan. 1987
• Not you, not the rain. Translated by Seija Paddon. Alkuteos: Tule takaisin, pikku Sheba. 1991
• Pages finnoises. Sirkka Turkka ym. 1995
• Maher, lebad we-´aksaw. Hepreannos ja johdanto Rami Saari. 1999
• Sound of strength. Translated by Seija Paddon. Alkuteos: Voiman ääni. 2000                   
• Sirkka Turkan runoja on ilmestynyt monissa antologioissa ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi, espanjaksi, japaniksi, unkariksi, viroksi, tsekiksi, puolaksi, kreikaksi ja grönlanniksi.

Palkinnot

• Valtion kirjallisuuspalkinto 1980 ja 1984
• Finlandia-palkinto 1986 kokoelmasta Tule takaisin, pikku Sheba
• Tanssiva karhu -palkinto (YLE) 1994 kokoelmasta Sielun veli
• Pro Finlandia -mitali 1996
• Eino Leinon palkinto 2000 30 vuotta kestäneestä runotuotannosta
• Aleksis Kiven palkinto 2005
  

Tekstinäytteet

Lyhyt kalpea talvipäivä (kokoelmasta Vaikka on kesä 1983)

 Lyhyt kalpea talvipäivä mahtuu

vaikka koiran hännänpäähän.

Niinkuin se pieni elämä, joka hyvin mahtui

pihlajan ja pihlajan väliin.

Tulevat talvipäivät, siirtolaiset Lumenmaassa

ikävä tulee, vanha tuttu, piirtää nimensä

sydämen pehmeään pintaan.

Öisin katot nousevat ja laskevat:

kummalliseen riemulauluun niitä vetää taivas.

Ja lumisateen keskellä minä odotan

yhtä ja ainoaa, kasvoja

valkoisempia kuin lumi.

Minä odotan, en minä enää mitään pelkää.

Minä vain odotan.

Mutta kun sinä lopulta tulet

vuosien ja vuosien kuluttua,

olen minä jo silloin vanhus, valmis lähtöön.

Sillä niin on: vaikka minä kuinka odotan,

täällä me emme enää tapaa.

Komeetat ovat köyhiä (kokoelmasta Nousevan auringon talo 1997)

Komeetat ovat köyhiä, pelkkää lunta, jäätä ja pölyä,

                 täysikuu vain kylmä kova reikä taivaassa.

Sano koiralle, että koskaan ei ole ollut mitään.

                 Se kumartaa, niiaa ja hymyilee. Lohduta sitä.

Että heti kun säät lauhtuvat tulevat kottaraiset,

                 ruohon mustalaiset, keikkuvat pienet kärryt.

Jos se on minusta kiinni (kokoelmasta Tulin tumman metsän läpi, 1999)

Jos se on minusta kiinni, ette kuule

                 enää askeltakaan ja miten sitä

voi kuvitella, että valo pysyy suorassa

                 kun koko talo on vinossa.

Ahdistus on lievänä muistona takanasi.

                 Älä liioittele sitä, se on elämäsi

suola, elämä iloa, kun suru tappaa,

                 syö aivot, sydämen, se on eräänlainen

voimavara niin kuin rakkaat raskaat muistot,

                 laulu tuhannesta depressiosta.