Uuno Poikonen

Vihti

Vuonna 1967 Poikonen julkaisi salanimellä Panu Oikotie aforismikokoelman Oikosulkuja. Poikoselle kirjoittaminen pysyi aina taustalla, kuvataide oli hänelle tärkein ilmaisukeino.

Kirjallisuudentutkija Markku Envall on luonnehtinut Poikosta veistäjänä kirkon kiltiksi pojaksi, joka kokee muodonmuutoksen aforistikkona: hänestä paljastuu kriitikko, joka taitaa ironian. Envallin mielestä kriittinen ja epäilevä kirjoitustyyli sai seurakunnan virassa toimineen Poikosen käyttämään salanimeä. Oikosulkuja sai ilmestyessään myönteistä huomiota, mutta sen konservatiiviset asenteet moderniin taiteeseen ja elämänmenoon unohtuivat pian 1960-luvun hengelle vieraina ja hautasivat alleen kirpeätkin uskonnollis-filosofiset sivallukset.

Poikosen toinen tuleminen Oikotienä tapahtui kaksi vuosikymmentä myöhemmin vuonna 1987, kun Markku Envall arvioi Oikosulkuja -kokoelman myönteisesti väitöskirjassaan Suomalainen aforismi. Oikotie julkaisi toisen kokoelmansa Koeporauksia kiittävän kritiikin saattelemana. Envall pitää Oikotietä tyynenä elämäntarkkailijana, joka katselee ilmiöitä mihinkään tahoon sitoutumatta. 1990-luvulla Oikotie työsti pitkään kolmatta kokoelmaansa, mutta kustantaja ei enää ollut kiinnostunut siitä.

Envallin arvion mukaan Oikotie on parhaimmillaan uskonnollisten aiheiden ironisena pohdiskelijana ja kirkollisen elämän satiirisena tarkkailijana. Oikotie pohtii myös valtaa ja sotaa, ihmisluontoa ja elämänmenoa. Hänen parhaat aforisminsa ovat rauhallisia, oppineita ja kiistattomia tavalla, joka saa ne heti tarttumaan muistiin. Oikotie hallitsee aforismilta vaadittavan tiiviyden, kärjekkyyden ja hioutuneisuuden.

Useat Oikotien aforismeista ovat mielenkiintoisella tavalla monimerkityksisiä. Niissä on onnistuttu esittämään tutulta tuntuvia asioita oivaltavasti, uudelleen hahmottaen ja yllättävistä näkökulmista. Oikotie osasi muovata sanoja ja lauseita, muuttaa taitavasti niiden merkityksiä.

Aforismien lisäksi Poikonen kirjoitti silloin tällöin omalla nimellään sanoma- ja aikakauslehtiin riimitettyjä ja vapaamuotoisia runoja.