Uuno Poikonen

Vihti

• syntyi Karstulassa 20.3.1927 ja kuoli Vihdissä 21.6.2002
• kävi Karkun evankelisen kansanopiston ja Helsingin evankelisen kansankorkeakoulun
• vaimo Oili Pennanen, pariskunta muutti Vihtiin vuonna 1962
• Vihdin seurakunnan nuoriso-ohjaaja ja seurakuntatalon isäntä 
•  kuvanveistäjä ja aforistikko

Elämä

Uuno Poikonen koki nuoruudessaan uskonnollisen herätyksen, jonka seurauksena hän meni opiskelemaan Karkun evankeliseen kansanopistoon ja myöhemmin Helsingin evankeliseen kansankorkeakouluun. Jälkimmäisen koulun kurssitoverista Oili Pennasesta tuli aikanaan hänen puolisonsa.

Uuno Poikonen työskenteli lyhyitä jaksoja useassa Suomen seurakunnassa, kunnes vuonna 1962 Poikoset muuttivat Vihtiin. Poikonen oli aluksi Vihdin seurakunnan nuoriso-ohjaajana, sitten seurakuntatalon isäntänä. Eläkkeelle Uuno Poikonen jäi vuonna 1990, jonka jälkeen hän muutti Raisioon.

Taiteilijana Uuno Poikonen oli ennen kaikkea kuvanveistäjä, mutta myös aforistiikka kiinnosti häntä. Poikonen veisti työnsä aina puusta, ja oli kiinnostunut erilaisten puiden veisto-ominaisuuksista. Ensimmäinen julkinen työ oli ristiinnaulitun kuva Karstulan kirkkoherranvirastoon.

Myöhemmissäkin Poikosen töissä Kristus ja krusifiksi pysyivät keskeisinä aiheina. Veistäjän uralle Poikonen sai tukea Kuopion piispalta Eino Sormuselta, lisäksi hänelle myönnettiin muutamia apurahoja. Taiteilijan uskonnollisaiheisia veistostöitä on Suomen kirkoissa ja seurakuntataloissa yli 70 kappaletta.

Myös Vihdissä on lukuisia Uuno Poikosen veistämiä taideteoksia. Esimerkiksi Nummelan kirkon alttarin osana on Poikosen veistämän reliefi Tulkaa minun tyköni kaikki, jonka taiteilija sai valmiiksi vuonna 1979. Reliefissä taiteilija on sijoittanut Kristuksen suomalaiseen ympäristöön. Vuonna 1984 Poikonen teki Nummelan Säästöpankin uuteen rakennukseen isokokoisen puuveistostyön Rahavirta.  

Uuno Poikonen kuoli tapaturmaisesti vuoden 2002 juhannuksena.