Matti Lehtikangas

Vihti

Matti Lehtikankaan tuotanto koostuu neljästä runokirjasta ja runoista runokokoelmissa. Kaikki julkaisut ovat omakustanteita. Apurahoja Lehtikangas ei ole juurikaan saanut. Poikkeuksena on runokokoelma Korulauseita, jonka julkaisemiseksi Vihdin kulttuurilautakunta myönsi Lehtikankaalle 3 000 markan apurahan. Myös Rakennusliitto tuki kokoelman julkaisua.

Matti Lehtikankaan ensimmäinen kokonaan oma julkaisu oli runokokoelma Mielenterveydeksi, joka ilmestyi vuonna 1974. Niukkasanaisissa runoissa käsitellään sotaa, työtä, elämänasenteita ja Lehtikankaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia tapahtumia.

Seuraavaksi Lehtikangas julkaisi runokirjan Tuokiokuvio vuonna 1975. Runojen aiheet käsittävät koko elämän piirin ja ne ovat osittain samoja kuin esikoisteoksessa: osansa saavat niin armeija, sota, siirtotyömaa kuin sairaalaolot. Lehtikangas kuvaa monissa runoissaan naisia ja omaa suhdettaan elämänsä naisiin. Hän kirjoittaa niin pyykkäriäidistään kuin rakkaasta vaimostaan. Erityisesti hän kirjoittaa työläisnaisista, jotka kantavat raskaimman taakan sukupuolten eriarvoisuudesta. Lisäksi runoissa toistuu usein lapsen ja isovanhemman suhde. 

Korulauseitta on runoilijan 60-vuotisvalikoima ja se julkaistiin vuonna 1984. Kokoelmassa on runoja edellisistä kirjoista sekä jonkin verran uutta tekstiä. Hannu Niklander on todennut, että ”Lehtikangas onnistuu löytämään vähäeleisyydessään vaikuttavia kuvia, riipaisevia vastakohtia.”

Elämänsä vaikuttavimmaksi kokemukseksi Lehtikangas on maininnut viime sodan, joka ei häntä miellyttänyt, eivät myöskään sen perusteet. Sodassa saatujen kokemusten myötä Lehtikankaan maailmankatsomus alkoi muodostua rauhantahtoiseksi ja työväenhenkiseksi.

Lehtikankaan runoille ominaisia piirteitä ovat niiden lyhyys, koruttomuus ja ytimekkyys, ne ovat aforisminomaisia. Runoilija itse nimeää tuotantonsa työläisrunoudeksi, joka sisältää ns. rakkausrunojakin ja yleislyyristä runoutta. Kaikki tekstinsä Lehtikangas on aina antanut Nuoren Voiman Liiton arvosteltavaksi ennen kuin on julkaissut niitä. Lehtikangas on todennut, että ”Itsekritiikki on tullut ajan myötä yhä kovemmaksi”.

Omakustanne runojen lisäksi Lehtikangas on kirjoittanut runoja Vapaa-ajattelija –lehteen, Karkkila- albumiin ja Länsi-Uudenmaan kirjoittajien yhdistyksen albumeihin. Runojen ohella hän on kirjoittanut sanomalehtiin lukuisia kirja-arvosteluja ja pakinoita.