Matti LehtikangasVihti
syntyi 24.5.1924 Kauhavalla
kävi kansakoulua 13-vuotiaaksi
avioitui vuonna 1948, kaksi lasta
ammatiltaan maalari, siirtyi sairaseläkkeelle 1972
ryhtyi kirjoittamaan ja julkaisemaan runoja eläkkeelle siirtymisen jälkeen
Elämä
Matti Lehtikangas syntyi torpan pojaksi Kauhavalla vuonna 1924. Sodan jälkeen työtilanne huononi, ja Lehtikangas joutui muuttamaan perheineen Pohjanmaalta. Uusi koti löytyi Vihdin Kirvelästä, jonne perhe muutti vuonna 1962. Kirvelästä Lehtikangas muutti vuonna 1977 Nummelaan Haka-taloihin. Lehtikankaalla on kaksi tytärtä.
Matti Lehtikangas osallistui molempiin viime sotiin, ja se on näkynyt myös hänen runoissaan. Talvisodassa hän oli vartiointitehtävissä rannikolla ja jatkosodassa konekivääriryhmän johtajana.
Sodan jälkeen Lehtikangas teki töitä monessa eri paikassa, kuten Kauhavan puukkotehtaalla ja Ykspihlajan satamassa. Hänen pääasiallisin ammattinsa oli vuodesta 1949 lähtien rakennusmaalari. Lehtikangas kiersi ympäri Suomea matkatöissä ja kävi töissä myös Ruotsissa. Vuonna 1972 työt saivat jäädä, kun Lehtikangas sai veritulpan kahdesti saman vuoden aikana. Lopullisesti hän jäi eläkkeelle vuonna 1981.
Runojen kirjoittamisen Lehtikangas aloitti jo ollessaan töissä, mutta aika ei tahtonut riittää harrastukselle. Runojen julkaisemiseen hän ryhtyi vasta jäätyään eläkkeelle. Lehtikangas on pitänyt itseään työläisrunoilijana, mutta toisaalta hän on kiistänyt olevansa poliittinen runoilija, hän ei ole kuulunut puolueisiin. Lehtikangas on keskittynyt kuvaamaan työväenluokan elämää.
Kirkosta Matti Lehtikangas erosi vaimonsa kanssa vuonna 1960. Hän on aktiivinen vapaa-ajattelija ja on kuulunut Suomen Vapaa-ajattelijoiden liiton liittovaltuustoon, Kustannusyhtiö Vapaa-ajattelijan hallitukseen ja toiminut vuosikymmeniä Vapaa-ajattelijoiden Karkkilan osaston johtokunnassa.
Runoilijaksi ryhtymisen jälkeen Lehtikangas liittyi Länsi-Uudenmaan kirjoittajiin, joiden julkaisuissa hänen runonsa ovat päässeet esille.
Harrastuksikseen Lehtikangas on maininnut kalastuksen, kielien opiskelun ja tiedekirjallisuuden lukemisen.
TuotantoMatti Lehtikankaan tuotanto koostuu neljästä runokirjasta ja runoista runokokoelmissa. Kaikki julkaisut ovat omakustanteita. Apurahoja Lehtikangas ei ole juurikaan saanut. Poikkeuksena on runokokoelma Korulauseita, jonka julkaisemiseksi Vihdin kulttuurilautakunta myönsi Lehtikankaalle 3 000 markan apurahan. Myös Rakennusliitto tuki kokoelman julkaisua.
Matti Lehtikankaan ensimmäinen kokonaan oma julkaisu oli runokokoelma Mielenterveydeksi, joka ilmestyi vuonna 1974. Niukkasanaisissa runoissa käsitellään sotaa, työtä, elämänasenteita ja Lehtikankaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvia tapahtumia.
Seuraavaksi Lehtikangas julkaisi runokirjan Tuokiokuvio vuonna 1975. Runojen aiheet käsittävät koko elämän piirin ja ne ovat osittain samoja kuin esikoisteoksessa: osansa saavat niin armeija, sota, siirtotyömaa kuin sairaalaolot. Lehtikangas kuvaa monissa runoissaan naisia ja omaa suhdettaan elämänsä naisiin. Hän kirjoittaa niin pyykkäriäidistään kuin rakkaasta vaimostaan. Erityisesti hän kirjoittaa työläisnaisista, jotka kantavat raskaimman taakan sukupuolten eriarvoisuudesta. Lisäksi runoissa toistuu usein lapsen ja isovanhemman suhde.
Korulauseitta on runoilijan 60-vuotisvalikoima ja se julkaistiin vuonna 1984. Kokoelmassa on runoja edellisistä kirjoista sekä jonkin verran uutta tekstiä. Hannu Niklander on todennut, että ”Lehtikangas onnistuu löytämään vähäeleisyydessään vaikuttavia kuvia, riipaisevia vastakohtia.”
Elämänsä vaikuttavimmaksi kokemukseksi Lehtikangas on maininnut viime sodan, joka ei häntä miellyttänyt, eivät myöskään sen perusteet. Sodassa saatujen kokemusten myötä Lehtikankaan maailmankatsomus alkoi muodostua rauhantahtoiseksi ja työväenhenkiseksi.
Lehtikankaan runoille ominaisia piirteitä ovat niiden lyhyys, koruttomuus ja ytimekkyys, ne ovat aforisminomaisia. Runoilija itse nimeää tuotantonsa työläisrunoudeksi, joka sisältää ns. rakkausrunojakin ja yleislyyristä runoutta. Kaikki tekstinsä Lehtikangas on aina antanut Nuoren Voiman Liiton arvosteltavaksi ennen kuin on julkaissut niitä. Lehtikangas on todennut, että ”Itsekritiikki on tullut ajan myötä yhä kovemmaksi”.
Omakustanne runojen lisäksi Lehtikangas on kirjoittanut runoja Vapaa-ajattelija –lehteen, Karkkila- albumiin ja Länsi-Uudenmaan kirjoittajien yhdistyksen albumeihin. Runojen ohella hän on kirjoittanut sanomalehtiin lukuisia kirja-arvosteluja ja pakinoita. KirjoittamisestaMatti Lehtikangas kirjoitti jonkin verran runoja jo olleessaan maalarina, mutta varsinainen sysäys kirjoittamiselle tuli eläkkeellä. Eläkkeelle siirtymisen jälkeen Lehtikankaan valtasi tyhjyyden tunne, jonka hän purki kirjoittamalla runoja. Aiheet runoihin tulivat omista tuntemuksista ja elämänkokemuksista.
”Runoni syntyvät yhtäkkiä, eikä niiden ajatusta pysty enää sen jälkeen muuttamaan. Olen tunnerunoilija, joka ei väkisin tekemällä saa mitään aikaan”, luonnehtii Matti Lehtikangas itse tyyliään. Vasta noin 50-vuotiaana runoilun aloittanut Lehtikangas ei pysty itsekään nimeämään niitä syitä, minkä vuoksi ”oppimaton maalari”, yhtäkkiä ryhtyi kirjoittamaan runoja. Yksittäisen runon syntymisestä hän sanoo: ”Tämä on minulle ainoa tapa saada asiat esille”. Toisinaan menee pitkiäkin aikoja, jolloin Lehtikangas ei lainkaan koske kirjoituskoneeseen.
Lehtikangas on kertonut pitäneensä paljon runoista jo lapsena ja lukeneensa niitä läpi elämänsä. Runous on tuntunut omimmalta ilmaisumuodolta. Lehtikankaan mielestä runolla voidaan sanoa hyvinkin merkittäviä asioita lyhyesti, ja nasevasti. Hän on todennut, että ”ei minulla olisi pitkäjännitteisyyttä proosan kirjoittamiseen.”
”On tärkeää, että kun jotain kirjoittaa, ei jätä sitä pöytälaatikkoon, vaan pyrkii tuomaan sen esille. Jos itse luulen että pystyn antamaan jotain muille ja yhteiskunnalle, toki pyrin työni esittämään”, sanoo Lehtikangas.
Runoilija on sanonut lukevansa paljon. Kotimaisista runoilijoista suosikkeja ovat olleet Arvo Turtiainen, Pentti Saaritsa ja Matti Rossi. Lehtikankaan mukaan heidän tekstinsä tuntuvat tutuilta, koska hän pitää itseään työläisrunoilijana.
Mielikirjailijoikseen Lehtikangas on ilmoittanut Jack Londonin ja Ernst Hemingwayn. Myös suomalainen ja venäläinen kirjallisuus ovat kiinnostaneet häntä. 1970-luvun lopulla Lehtikankaaseen vahvimman vaikutuksen teki turkkilainen Nazim Hikmet ja chileläinen Pablo Neruda. Teokset
Runot
- Mielenterveydeksi 1974
- Tuokiokuvia 1975
- Onnen linnut 1982
- Korulauseitta. Valittuja runoja1984
TekstinäytteetSIELLÄ minäkin
Siellä,
missä teräs vinkui,
missä ihmisen arvo
maahan poljettiin,
missä jäsenet irtosivat ruumiista,
siellä olin minäkin.
Siellä luontoni
kapinoi,
nousi paimeniani vastaan.
(lähde: Karkkila-albumi, 1-1971)
Katkelma runosta Vaimo
Ei meitä toisillemme esitelty
me vain tavattiin
sotkettiin tanssisalin lattiaa
siinä missä muutkin
eikä valoja vannottu –
kuitenkin
yhteiset vuosikymmenet
ovat vaihtuneet uusiin
ja sukupolvet
nyt jo kolmanteen
eihän ne vannojatkaan
tämän kummemmin.
(lähde: Matti Lehtikangas, Tuokiokuvia. Syndicate Press Oy 1975)
sodasta palattuani
en tuntenut kuuluvani
varsinaiseen nuorisoon
ikä-ihmisiin
en ehdottomasti
vuosien myötä
opin suhtautumaan
ja lakkasin
tippumasta väliin
(lähde: Lehtikangas, Matti, Mielenterveydeksi, Helsinki: Syndicate Press Oy 1974)
LähteetLehtiartikkelit:
- Kansan Uutiset 11.4.1974, “Lankkumaalarin ensimmäinen runovihko”.
- Vihdin Uutiset 4.3.1977, ”Vihtiläinen runokokoelma”, Hannu Niklander.
- Karkkilan Seutu 14.10.1976/77, ”Kirvelän runoilija”, Hannu Niklander.
- Luoteis-Uusimaa 6.6.1978, ”Matti Lehtikangas avaa tietä runoin”, nimimerkki Kake.
- Suomenmaa 10.5.1984/90 “Runoilijaveteraani Vihdistä: “En puhu teille korulausein…”
- Vihdin Uutiset 30.5.1984, ”Uusi runokokoelma syntymäpäiväksi: Matti Lehtikangas 60 vuotta”.
- Luoteis-Uusimaa 27.5.1994, ”Runoilija Matti Lehtikangas vierastaa korulauseita”
|