Helmi-Briitta Lajunen

Vihti

• syntyi 10.5.1920 Helsingissä ja kuoli Vihdissä 2001
• o.s. Vasarla
• valmistui agronomiksi 1946
• maanviljelijä ja siipikarjankasvattaja
• opiskeli ja valmistui opettajaksi 1960
• toimi opettajana Vihdissä 1960-80
• Keskustapuolueen kunnanvaltuutettuna Vihdissä 1954-80
• sai pitäjäneuvoksen arvonimen 1971 ja kotiseututyön ansiomitalin 1994
• toimi useissa luottamustehtävissä ja järjestöissä
• avioitui Lauri Lajusen kanssa  1948, kolme lasta Riikka, Mari ja Lauri

Elämä

Helmi-Briitta Lajusesta tuli käsite Vihdissä jo elinaikanaan. Vihtiläisille tämä politiikan ja kulttuurin monitoiminainen oli yksinkertaisesti HBL. Helmi-Briitan tyylin kuului sanoa asiat suoraan ja höystää lausutut kaunistelemattomuudet sarkastisella huumorilla. Hän hallitsi suvereenisti niin suullisen kuin kirjallisen sanankäytön. Tämä suuri vihtiläispersoona ei kuitenkaan ollut syntyperäinen vihtiläinen, nuoruutensa hän vietti synnyinkaupungissaan Helsingissä.

Helmi-Briitan perheen sukunimi oli alkujaan Vasenius, joka muutettiin ennen sotia Vasarlaksi. Sukunimestä juontui myös Helmi-Briitan toinen lempinimi Vasu. Hänen isänsä oli SOK:n johtaja ja äiti oli kotirouva. Helmi-Briitan lisäksi perheeseen kuului tätä vanhempi kasvattipoika. Lajunen kävi Helsingin tyttönorssin ja opiskeli sotavuosina maa- ja metsätaloustiedettä valmistuen  agronomiksi 1946. Sota-aikana Helmi-Briitta oli lottana Helsingissä ja Vihdissä.

Kesävihtiläinen Helmi-Briitasta oli tullut jo 7-vuotiaana, kun perhe hankki 1928 kesäpaikakseen Vesikansasta Grennan eli Reunan tilan. Agronomiksi valmistumisensa jälkeen Helmi-Briitta päätti ryhtyä maanviljelijäksi ja siipikarjankasvattajaksi Reunan tilalla. Helmi-Briitan isä siirsikin tilan tyttärensä nimiin vuonna 1944, jolloin hänestä tuli virallisesti vihtiläinen.

Helmi-Briitta meni naimisiin vuonna 1948 Lauri Lajusen kanssa, mutta mies kuoli 12 yhteisen vuoden jälkeen vuonna 1960. Edessä oli elämänmuutos, kun Helmi-Briitta päätti ryhtyä 40-vuotiaana opettajaksi. Ammatinvalinta johtui toimeentulosta: opettajana hän pystyi kasvattamaan ja elättämään kolme lastaan, niin että pystyi asumaan edelleen maatilallaan Reunassa.

Pitämästään opettajantyöstä Helmi-Briitta jäi eläkkeelle vuonna 1980. Hän opetti uransa aikana kansalaiskoulussa, kunnallisessa keskikoulussa ja viimeiseksi Nummelan yläasteella.

Helmi-Briitan erikoisharrastus oli sienestäminen. Hän tunsi käytännössä kaikki Suomessa esiintyvät sienet ja opetti niiden tunnistamista myös muille. Helmi-Briitta piti myös juhlista ja järjesti niitä mielellään Reunassa lukuisille ystävilleen. Viimeiset suuret juhlat olivat Helmi-Briitan 80-vuotisjuhlat vuonna 2000. Juhliin saapui sadoittain ystäviä niin Vihdistä kuin muualtakin Suomesta.

Viimeiset vuotensa Helmi-Briitta Lajunen asui Kaarikodissa, mutta vieraili tyttäriensä luona Reunassa aina kun vain pystyi.
 
Pitkä ura kunnallispolitiikassa

Helmi-Briitta Lajunen oli henkeen ja vereen maaseutuihminen. Kunnallispoliitikkona hän ajoi suomalaisen pienviljelijän asiaa ja vastusti Vihdin maaseudun autioitumista. Sen takia oli luonnollista, että hän valitsi puolueekseen Maalaisliiton-Keskustan, kun hän lähti ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa 1953. Hänet valittiin valtuustoon, jossa hän teki pitkän uran kunnallisvaltuutettuna vuosina 1954-1980.

Lajusen toinen tärkeä poliittinen päämäärä oli edistää Vihdin kulttuuritoimintaa. Hänen mielestään ihmisten on kasvettava kulttuuriin ja heitä on siihen kasvatettava. Helmi-Briitta toimi kulttuurilautakunnan puheenjohtajana vuosina 1974-84.

Jäädessään eläkkeelle opettajanvirasta ja kunnallispolitiikasta vuonna 1980, Lajunen pohti suhdettaan kunnallispolitiikkaan. Hän totesi lähteneensä mukaan politiikkaan, koska siten oli mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin ja politiikassa pystyi ”tunkemaan nenänsä kaikenlaisiin asioihin”.

Helmi-Briitta ehti hoitaa elämänsä aikana lukemattomia luottamustoimia ja ottaa osaa järjestötoimintaan. Häneltä eivät ammatit ja arvonimet loppuneet kesken. Esimerkkejä riittää: Hän oli kunnanvaltuuston varapuheenjohtajana, johti monta vuotta valtuuston ei-sosialistista ryhmää, toimi keskustan valtuustoryhmän puheenjohtajana, kuntasuunnittelutoimikunnanjäsenenä, Pohjola-Nordenin Vihdin osaston puheenjohtajana, osallistui Vihdin Martojen ja Maamiesseuran toimintaan ja niin edelleen.

Helmi-Briitalle myönnettiin vuonna 1971 pitäjäneuvoksen arvonimi tunnustuksena Vihdin hyväksi tehdystä työstä.

Vihtiläinen kulttuuripersoona

Helmi-Briitta Lajunen piti eniten kirjallisuudesta ja näyttämötaiteesta. Hänen panoksensa vihtiläiselle kotiseutu- ja kulttuurityölle oli merkittävä. Hän arvosti paljon vihtiläisyyttä ja Vihdin murretta. Hän teki hartiavoimin töitä paikallisen kulttuurin säilyttämiseksi ja tallentamiseksi. Myös vihtiläinen teatteritoiminta saa kiittää Helmi-Briittaa paljosta, olihan hän yksi sen alullepanijoista.

Helmi-Briitta innostui teatterista jo kouluaikanaan Helsingissä 1930-luvulla. 13-vuotiaana hän  perusti muutaman koulutoverinsa kanssa teatteriseuran Kämmät (K. ämmät eli kunnioitetut ämmät!), jonka päätarkoituksena oli päivystää Kansallisteatterin portailla ja pitää tarkkaa kirjaa nähdyistä näyttelijöistä, mutta myös harjoitella lausumista ja näyttelemistä. Tytöt pitivät säännöllisesti kokouksia, joissa esitettiin ohjelmia ja joiden piti olla sisällöltään sivistäviä ja kehittäviä.

Lajunen johti vuosina 1961-72 Vihdin kansalaisopiston näytelmäpiiriä, josta on sittemmin kehittynyt Vihdin teatteri. Pääasiassa Helmi-Briitta ohjasi näytelmiä, mutta joskus hän myös näytteli. Helmi-Briitta oli taitava esiintyjä ja hän osasi esittää erilaisissa juhlatilaisuuksissa monipuolista ohjelmaa.

Lajunen perusti ystäviensä kanssa vuonna 1969 ”tyttöyhtyeen” Halvot - tarkoittaa Vihdin murteella Halkoja -, jonka esityksistä tuli monen juhlan ikimuistettavia ohjelmanumeroita. Helmi-Briitta lauloi usein Halvojen ohjelmistossa koomillisen osuuden.

Tuotanto

Helmi-Briitta Lajunen piti kirjoittamisesta jo koulussa. Hänen mukaansa Helsingin tyttönorssissa oli hyviä äidinkielenopettajia, jotka innostivat oppilaita kirjoittamaan ja kirjallisuuden pariin.

Lajusen kirjallinen tuotanto käsittää kirjoja ja kirjoituksia monesta eri aiheesta. Hän kirjoitti kylähistorioita, kaskukirjoja, dokumenttikirjan lapsuusvuosistaan, maa- ja metsätalouden oppikirjan ja lehtiartikkeleita 1960-luvulta lähtien, mm. Luoteis-Uusimaahan. Vihtiläisille tuli tutuiksi nimimerkki Taavan tarinoinnit aiheesta kuin aiheesta.

Helmi-Briitta kokosi ja muokkasi 1980-luvun lopulla lapsuusmuistoistaan kirje- ja päiväkirjadokumenttikirjan Kämmät. Kirjeiden lisäksi kirjaan on koottu aiemmin mainitun Kämmät -seuran pöytäkirjoja. Teos kertoo miltä 1930-luvun Helsinki ja keskiluokkainen elämä näyttivät lapsen silmin tarkasteltuna.

Eläkkeellä Helmi-Briitta kirjoitti kaksi Vihdin kylähistoriikkia ja tallensi näin osaltaan vihtiläistä paikallishistoriaa. Lajunen kirjoitti ensimmäiseksi kotikylänsä historiikin, Kotikyläni Vesikansa, joka ilmestyi 1990.

Seuraavaksi oli vuorossa vuonna 1993 julkaistu Olkkala – kartanoajasta nykypäivään -historiateos, joka on Lajusen toimittama Olkkalan kylähistoriikki. Olkkalan kylätoimikunta oli laittanut hankkeen aluille 1980-luvulla. Teoksessa kerrotaan laaja-alaisesti historian tapahtumista ja ihmisistä. Kirjassa on käsitelty niin herrasväen kuin tavallisen kansan elämää Olkkalassa.

Lisäksi Helmi-Briitta kirjoitti Korpelan kylästä historiikin Korpela-Autio – menetetty mutta yhä elävä kylä vuonna 1991.

Helmi-Briitta Lajunen  teki arvokkaan työn vihtiläisen kansanperinteen hyväksi osallistumalla kahden kaskukirjan kirjoittamiseen. Ensiksi hän osallistui vuonna 1994 julkaistun Mää olen Vihrist mää -kaskukirjan kirjoittamiseen. Kirjan tilasi Vihti-seura, joka oli nimennyt vuonna 1992 toimikunnan tekemään kaskukirjan.

Helmi-Briitan tehtävänä oli puhtaaksikirjoittaa ja muokata kaskut julkaistavaan asuun. Suurin osa kaskuista ajoittuu 1900-luvun alkupuoliskolle, uusimmat ovat 1990-luvulta. Aineisto kerättiin haastatteluin, arkistomateriaaleja tutkien ja useiden muistelijoiden ylöskirjaamista jutuista. Hyvin monet kaskuista olivat Helmi-Briitan muistiin kirjaamia.

Helmi-Briitta osallistui myös Vihristyy kun kirkon katto -kaskukokoelman tekoon, vaikkei ollutkaan niin suuressa roolissa kuin aiemmassa kirjassa

Teokset

• Kämmät HBL:n nuoruuden ihanteet kirjana neljän tytön 30-luvun elämää      1989 
• Kotikyläni Vesikansa kyläkuvaus Vihdin Vesikansan kulmakunnasta ennen ja nyt     1990 
• Korpelan Autio - menetetty mutta yhä elävä kylä      1991
• Olkkala kartanoajasta nykypäivään         1992

Kaskukirjat, Lajunen mukana toimituskunnassa:

• Mää olen Vihrist mää... : vihtiläisiä kaskuja      1994
• Vihristyy ku kirkon katto : jutui Vihrist       1999

Oppikirjat:

• Maa- ja metsätalous             1973 
  

Tekstinäytteet

Kämmät saavat oman pöytäkirjansa, ensimmäinen virallinen kokous pidettiin kai maaliskuussa 1934. Poro kirjoittaa pöytäkirjaa:
”Päätimme, että kokoukset ovat joka maanantai klo 7 (19). Niissä suorittaa jokainen ohjelmaa. Seuraavan kokouksen ohjelma: laulua (Sole), kertomus (Vasu), runo (Poro), esitelmä (Lentsku). Kokouksiemme pitää olla sivistäviä ja kehittäviä. Päätimme myös jäsenien tehtävät: Vasu valittiin taipumustensa mukaisesti puheenjohtajaksi, Solesta tuli rahastonhoitaja, Lentskusta ulkoministeri ja Porosta sihteeri. Seuraamme kuuluu toistaiseksi neljä sangen mielenkiintoista sekä henkisesti korkeatasoista ihmislasta. Lisäämme seuran jäseniä, jos huomaamme sopivia henkilöitä.”

(Lähde: Lajunen, Helmi-Briitta, Kämmät: HBL:n nuoruuden ihanteet kirjana. Neljän tytön 30-luvun elämää, Vihti-seuran julkaisu nro 7 (Huhmari: Karprint Ky 1989). s. 30-31.)

Kaskuja:

Ohoh, kun tää maailma on suur: on Vihti ja Lohja, ja Karjaa ja Pohja ja viäl yks pitäjä siäl takan!

”Kummallinen reki”, sano piru äjest ”jos sen kääntää toistappäin, ei sitä verä kukaan, ja jos taas toistappäin, ei siin istuk kukaan!”

Almus Metso: ”Minuu vastaan tuli tiällä yks nuari flikka, jolla oli iso vatsa, ja mää kysyin flikalt, et onks hän mahtannu lihoo viime aikoina, mut flikka meinai vain, et hänel on vissiin maha täys ilmaa. – Sit kului aikaa muutampii kuukausii, mää rookain sen saman flikan, mut nyt se tyänsi hyvin levei lastenvaunui… Siin on ny sit ne kaks piaruu myssyt päässä, totesin mää.”

Kyl piru perillisii tua, ku Herra vaa henken ottaa

”Hyvä on, ettei lehmät lennä”, sano äijä kun rastaan paskan lakkis päälle sai.

(Lähde: Kuitunen, Leila, Mää olen Vihrist mää… Vihtiläisiä kaskuja. Huhmari: Karprint Ky 1995)
.

Lähteet

• Kuitunen, Leila, Mää olen Vihrist mää… Vihtiläisiä kaskuja. Huhmari: Karprint Ky 1995

• Luoteis-Uusimaa 8.5.1980, ”60-vuotispäivä lauantaina, Helmi-Briitta jättää koulun ja valtuuston”. Merja Lindström.
• Länsi-Uusimaa 9.5.1980, ”Helmi-Briitta Lajunen 60 v. lauantaina: Nyt ehkä aikaa itselle”. Casper Anttila.
• Suomenmaa 10.5.1980, ”Helmi-Briitta Lajunen 60 vuotta: Opettajan työ on siistiä”.
• Luoteis-Uusimaa 9.10.1984, ”Seuraavaksi puheenjohtajaksi mies: Eroava kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Helmi-Briitta Lajunen”. Soili Sahi.
• Luoteis-Uusimaa 16.12.1992, ”Olkkala-kirja keräsi salin täydeltä väkeä: Pitäjäneuvos Helmi-Briitta Lajusen kokoama Olkkala kartanoajasta nykypäivään julkistettiin.
• Luoteis-Uusimaa 6.5.2000, ”Jännittävää aikaa olen elänyt! Pitäjäneuvos Helmi-Briitta Lajunen on yksi suurista vihtiläispersoonista”. Marja Keski-Luopa.

• Helmi-Briitta Lajusen kuva. Vihdin museo.
•  Mää olen Vihrist mää -kirjan kansikuva. Vihti-seura ja Karprint.