Inari Krohn

Vihti

Inari Krohn on aina kirjoittanut, vaikka kuvataide onkin ollut hänelle tärkeintä. Hän itse sanoo "kirjoittamisen kulkeneen kuvataiteen vieressä". Krohn on määritellyt joskus itsensä kuvataiteilijanakin kertojaksi. ”En kenties pysty abstraktiin, puhtaaseen kokemiseen, jota kuvataiteen piirissä tunnutaan arvostettavan. Minun mieleni on täynnä kirjallisia ja muita muistumia. Opiskeluaikana töitäni haukuttiinkin ’kirjallisiksi’, koska niissä oli symboliikkaa. Ne ovat yhdistelmiä sisäisestä ja ulkoisesta kokemisesta. Minusta lomittumista ei voi eikä pidä estää.” Näin taiteilija sanoi kuvataiteensa kirjallisista vaikutteista vuonna 1985.

Inari Krohnin ensimmäinen kaunokirjallinen julkaisu oli vuonna 2004 ilmestynyt muistelmateos Muusa kirjahyllyssä, jossa hän keskittyy kuvaamaan lapsuuttaan 1950-luvun Helsingissä. Inari kertoo kasvuympäristöistään ja niihin liittyvistä kokemuksista: kulttuuriin innostavasta kodistaan Katajanokalla, perheen kesäpaikasta Kustavissa ja ahdistavasta koulunkäynnistä Helsingin tyttölyseossa. Inarin lapsuuden tärkeimpiä muistoja on jo varhain tehty päätös ryhtyä kuvataiteilijaksi.

Kuvauksen keskiössä on Inarin oma perhe ja näkökulmaksi hän on valinnut korostetusti lapsen, ei taaksepäin katselevan aikuisen näkökulman. Sitä mukaa kun kertoja vanhenee, kieli muuttuu, käsitteellistyy. Näin Krohn luo lyhyitä lukuja, kirkkaita näkymiä kaupunkiin ja kadonneeseen elämäntapaan. Hän välttelee kaunokirjallista otetta. Välillä hän kertoo sukunsa aiemmista vaiheista, mutta edelleen lapsen näkökulmasta. Kirja on täynnä lapsen ja kapinallisen nuoren silmin nähtyjä visuaalisia muistoja.

Inari Krohnin uusin teos on syksyllä 2006 ilmestynyt romaani Musta ja muut värit. Hän jatkaa kirjassaan siitä, mihin muistelmateoksessa Muusa kirjahyllyssä jäätiin, mutta fiktion keinoin. Musta ja muut värit ei ole omaelämäkerrallinen teos, mutta tapahtumat nojaavat vahvasti kirjailijan omiin 1960-luvun opiskelijaelämästä saamiin kokemuksiin.

Romaanin päähenkilö on Krohnin alter ego Inkeri, jonka opiskeluaikaan ja nuoruuteen kirjassa pureudutaan. Inkeri pääsee opiskelemaan Ateneumiin, tutustuu opiskelijaelämän myötä uusiin ihmisiin ja solmii niin ystävyys- kuin seurustelusuhteita.

Ystävyyssuhteiden ja taideopiskelijaelämän kuvaus on merkittävässä asemassa, mutta tärkeintä teoksessa on Inkerin kasvu taiteilijaksi, johon ihmissuhteet ja 1960-luvun yhteiskunnallinen kuohunta osaltaan vaikuttavat. Satu Koskimiehen arvion mukaan Inari Krohn onnistuu päästämään lukijan kuvataiteilijan asemaan, näkemään sen mitä taiteilija ajattelee tehdessään kuvaa.