Liike-elämästä eläkkeelle siirtyminen tuntui Koivistosta aluksi oudolta ja hänestä tuntuikin kuin olisi pudonnut tyhjän päälle. Oltuaan eläkkeellä kaksi vuotta Koivisto huomasi, että kirjoittaminen olisi hyvä eläkepäivien harrastus. Hän oli pitänyt kirjoittamisesta jo lapsena: ”Runoilin ja kirjoitin koulupoikana, mutta sitten tulivat työn vuodet ja vuosikymmenet”, kirjailija on sanonut. Vaikka Koivisto menestyi liike-elämässä, hän on kokenut olevansa humanisti. 

 

Innoituksen kirjoituksiinsa Koivisto on saanut luonnosta ja koko ihmiselämän kirjosta. ”Lauluntekijää mukaillen voisi sanoa, että jokainen ihminen on kirjan arvoinen”, kirjailija sanoo kirjoitustensa laajasta aihepiiristä. Kirjailijalla on sanonut omaavansa voimakkaan mielikuvituksen, jonka avulla hän on pystynyt helposti eläytymään asioihin ja ihmisiin.

 

Hän on saanut tarinoita ja henkilöhahmoja teksteihinsä ihmisiä tarkkailemalla ja heidän puheitaan kuuntelemalla. ”Torilla kävely, erilaisissa tilaisuuksissa käynti, bussimatkat, radio-ohjelmat – aitiopaikkoja on, kunhan pitää aistit valppaana”, Koivisto sanoo.

 

Koivisto on kirjoittanut teoksensa kiivaalla työtahdilla. Yhden kirjan valmiiksi kirjoittamiseen on mennyt keskimäärin kolme kuukautta. Koivisto luonnehti 1990-luvun alussa kirjoitusprosessiaan seuraavalla tavalla: ”Kun istun kirjoituskoneen ääreen on pää tyhjä. Varttitunnin kuluttua kumpuaa ensimmäinen lause paperille ja se on menoa. Mielikuvitus alkaa pulputa ja joskus ryöpsähtää 20 liuskaakin tekstiä yhtä kyytiä ulos minusta”.

 

Mauri Koivisto ei ole kokenut kirjoittamista vaikeaksi. Esikoisteos ja julkaisemattomat käsikirjoitukset syntyivät Koivistolta helposti. Hän ei ole kirjoittanut pakonomaisesti, vaan irrallisen rennosti.

 

Koivisto ei ole tehnyt ennakkosuunnitelmia kirjojensa rakenteesta. ”Kun lähden kirjoittamaan kirjaa, ei minulla ole aavistustakaan miten teos loppuu. Minulla ei ole esteitä ja annan mielikuvitukseni virrata ja kiidättää minua loppuun, joka itsellenikin on kysymysmerkki”, kirjailija on todennut kirjoittamisensa etenemisestä. Hän tuntee kuitenkin vastuunsa ja on kirjoittanut siten, että kuka tahansa pystyy lukemaan hänen kirjojaan. Hän on pyrkinyt kirjoittamaan kauniisti ja tarjoamaan hyvän elämyksen mahdollisimman monelle lukijalleen.