Hannu Simpura

Lohja

Esikoisteos Yökausien kartta ilmestyi 1990. Siinä on 9 erillistä kertomusta, joita yhdistää toisiinsa muutamat henkilöt. Onko kyseessä romaani vai kertomuskokoelma, siitä eivät kriitikotkaan olleet yhtä mieltä. Kirjailija tuskin itse pohtii lajimääritystä kovinkaan merkitykselliseksi.

Helmut kalastaja ja seuralaiset (1993) käy hyvin eräkirjasta, tosin hieman erikoisesta sellaisesta. Minäkertoja on kalastaja, nimeltään Helmuth, hänen seuralaisensa ja kalakaveri on Helmuth Laine. Kirjan alussa kalastusvälineliikkeen omistaja ja taloyhtiön huoltomies Simpura julistaa kalastuskilpailun, johon kaverukset osallistuvat. Simpura etsii kilpailulla kelvollista poikaa kalastusvälinekokoelman perijäksi: "Tämä kisa alkaa nyt heti, mutta sitä en mene ennustamaan että milloinka loppuu. Se riippuu asianhaaroista eli etupäässä siitä mitä lähetetään ja koska minä meinaan etten tarvitse enempää kelvollisuuden osoitusta." Kertoja-Helmuth pitää kalapäiväkirjaa kalamatkoistaan, jotka ulottuvat Jäämereltä Suomenlahdelle ja myös sisävesille. Kirjaa sävyttää oiva huumori, kaverukset antautuvat intohimoisesti kalanpyyntiin.

Luostarini synty ja tuho (1998) sijoittuu Virkkalaan, tarkemmin sanottuna Kässän taidetalon ympäristöön. Vieressä olevaan taloon, joka on kertojaminän, taiteilija Hans Einarssonin entinen kotitalo, muuttaa kolme nunnaa, Prioritar, Aida ja Terese. Samat nunnat olivat jo esikoisteoksessa Yökausien kartta. Luostarirakennuksen yläkerrassa asuvat Ikuisista kuoriaisista (1991) tutut Winklerin veljekset sekä rouva Schneider. Aiempien kirjojen nimet ovat tässä teoksessa taiteilijan näyttelyinä ympäri Eurooppaa. Virkkalassa Einarsson katselee voimattomana lapsuutensa maisemaa, kun omenapuut hävitetään ja tilalle rakennetaan Kässän parkkipaikka. Siinä kahden kulttuurin mannerlaatat murskautuvat ja lomittuvat. Yhteiskunnallista pahuutta edustaa virkamies Leidenius.

Jo-ku (2000)-teoksen alanimekkeenä on änkytysromaani. Kalastusta harrastava Eerikki Hietalahti tapaa Porkkalassa lääkäreiden huvilalla Elma Tuuleveskin. Paikkana on Koväskall, sen vedet, luodot ja vedenpohjat.  Huvilalle tulevat myös veljekset Örnes ja Ärnes Seinfusst. Örnes on potkut saanut sairaalan huoltomies, Ärnes on puheterapeutti. Huvilalla asustaa erakko Selma, joka on kadottanut kielensä. Kieli, sen eri muodot ja sen puuttuminen nousee teoksen sisällöksi. Useimmat romaanin henkilöt ovat  kielellisesti vajaita tai puhuvat muuta kuin kuulijansa.