Hilja Haahti

Lohja, Sammatti

Lapsuuskodissaan Hilja Haahdella oli kirjalliset esikuvat. Hänen äitinsä Theodolinda Hansson oli ensimmäinen suomenkielinen naiskirjailija ja isänsä oli kielitieteilijä. Hilja Haahti kirjoitti pienestä pitäen satuja, kertomuksia ja runoja. Hän toimitti myös omia lastenlehtiä ja avusti sellaisia lehtiä kuin Tilhi, Sirkka ja Lasten Kuvalehti.

Kirjoittaminen oli hänelle mieluista, hänen rakkain työnsä. Opiskeluaikana ilmestyi hänen esikoisrunokokoelmansa Oraita vuonna 1895. Haahti oli varsin tuottelias kirjailija: koko hänen tuotantonsa käsittää yhteensä 55 teosta, etupäässä runokoelmia ja romaaneja. Laajan tuotantonsa vuoksi hän oli usean vuosikymmenen ajan 1900-luvun alkupuolella varsin luettu kirjailija. Mainittavimmat romaanit ovat vuonna 1947 ilmestynyt Sammatin sisarukset joka kertoo Elias Lönnrotin tyttäristä sekä 2-osainen Kaurialan kartano: Kaunis Kauriala ilmestyi 1940 ja Kaurialan nuori emäntä 1941.

1951 Haahti pohti teoksessaan Päiväkirjan lehtiä II, 76-vuotiaana, omaa vanhenemistaan. Hän rukoili että saisi säilyttää luomisen onnen elämänsä loppuun saakka. .

Hilja Haahden tuotantoa sävytti jo varhaisnuoruudessa omaksuttu harras uskonnollisuus. Hän toimi opiskeluaikanaan Kristillisessä Ylioppilasliitossa, NNKY:n eri harrastuspiireissä, Suomen Lähetysseurassa, Merimieslähetyksessä. Hän pohti kirjoituksissaan kristillisyyden ja taiteen keskinäistä suhdetta. Tämän asian ympärille syntyi v. 1902 Kolmisointu-yhdistys, johon sisällytettiin kolme "yhteensointuvaa säveltä": taide, kristillisyys, suomalaisuus. Kolmisointu oli helsinkiläinen yhdistys, mutta Kristillisellä Taideseuralla oli jäseniä ympäri maan. Haahti toimi seuran puheenjohtajana. Seurassa tarkasteltiin kaunokirjallisuutta, elämäkertoja sekä musiikki- ja taidekirjoja. Seura järjesti jäsentapaamisten lisäksi myös yleisötilaisuuksia.

Nykysin Hilja Haahti elää lähinnä laulujen sanoissa, myös virsikirjassa. Vuoden 1938 virsikirjaan tuli hänen sanoittamansa ja varsin tunnettu virsi Tule kanssani, Herra Jeesus, jonka hän kirjoitti 1899.

Hilja Haahti oli myös tuottelias kääntäjä. Hän käänsi lauluja ja runoja sekä hengellistä kirjallisuutta. Suomalaislasten tutuimpana lauluna on kaikunut sodanjälkeisessä koulumaailmassa Lydia Koidulan sanoittama ja Hilja Haahden suomentama Maan päällä paikka yksi on. Nykyisessä virsikirjassa hänen käännöksiään ovat virret 30 Maa on niin kaunis, 342 Niin ihanaa on ylistää sinua, Jumalamme, ja 508 Valkeus kirkas päällä synkän maan.

Haahden tuotantoa on käännetty mm. ruotsiksi, saksaksi ja tanskaksi.