Mauri Sariola

Lohja, Sammatti

Mauri Aukusti Sariola syntyi Helsingissä 25.11.1924

• lapsuuskoti Hattulassa
• ylioppilas 1943
• lakitieteen opintoja Helsingin yliopistossa
• Sariola kuoli Helsingissä 9.8.1985, haudattu lähelle lapsuuden maisemiaan, sukuhautaan Hattulan uuden kirkon hautausmaalle

Mauri Sariola vietti paljon kesiään Sammatissa Enäjärven rannalla sijaitsevassa huvilassaan jonka hän hankki vuonna 1961. Sammatissa hän myös kirjoitti paljon ja sijoitti Sammattiin useita kirjojansa, mm. 1970 ilmestyneen Ampiaiskesän. Kesähuvilansa naapurista Sariola löysi myös toisen vaimonsa Tuula os. Korpelan, jonka kanssa hän solmi avioliiton vuonna 1970. 

Tuotanto

Mauri Sariola kirjoitti kaikkiaan yli 90 teosta. Ensimmäinen teos Laukausten hinta ilmestyi 1956. Vuodesta 1966 hän oli vapaana kirjailijana. Hän kirjoitti kaikkiaan yli 90 kirjaa, joista suurin osa on poliisi- tai salapoliisikirjoja. Kuuluisimmat hänen sankareistaan ovat rikostarkastaja Leo Olavi Susikoski, joka seikkailee 33 hänen romaanissaan, asianajaja Viima ja toimittaja Kuusama.

Sariolan kuoleman jälkeen syksyllä 1985 ilmestyi postuumina romaani Nuoruuden komentosilta, joka kuvasi hänen omaa  varhaiselämäänsä ja päättyi sodanjälkeiseen aikaan ennen kuin hänestä tuli rikostoimittaja. Hän kertoi myös omia sotakokemuksiaan. Mauri Sariola palveli radistiupseerina ja osallistui jatkosotaan Itä-Karjalassa ja Äänislinnassa sekä Lapin sotaan. Aiemmin hän oli jo kirjoittanut muistelmateoksen Suruton Sariola (1976).

Esko Laukon nimellä Sariola julkaisi 1966-1974 kaikkiaan 9 kirjaa. Taustalla oli lähinnä Sariolan saamat kehnot arvostelut romaaneistaan. Hän seurasi myhäillen, kun arvostelijat kiittelivät Esko Laukon teoksia. Pseudonyymi Esko Laukko pysyi pitkään arvoituksena ja herätti suurta kohua. Tuula Sariola kuvaa teoksessaan Ampiaispesä Esko Laukon tarkan syntyhistorian 1997.

Sariolan kuoleman jälkeen Reijo Ikävalko toimitti hänen päiväkirjansa Parempi kertarutina kuin ainainen kitinä (1986) ja Hyvästi, Sammatin kuu (1987).  Sariola kirjoitti jatkuvasti myös päiväkirjaa, tosin myöhempinä vuosina merkinnät olivat varsin lyhyitä, eivätkä ne aina aukene lukijalle kovinkaan helposti. Tekstit on tallennettu sellaisenaan, merkinnät rönsyilevät ja antavat siten hyvän kuvan Sariolan värikkäästä maailmasta. 

Syksyllä 2002 julkaistiin romaani Simo Hurtta ja kultainen  pikari,  joka oli 1970-luvulla ollut jatkokertomuksena Pellervo-lehdessä. Mauri Sariola -fanit saivat toivotun lisän kokoelmiinsa.

Sariolan kirjoja on painettu Suomessa yli kaksi miljoonaa kappaletta. Niitä on käännetty 17 kielelle. Vuonna 1961 ilmestynyt Lavean tien laki on käännetty 10 kielelle.

Simo Sjöblom on 1999 julkaissut (Seaflower Oy) Mauri Sariola -bibliografian 1956-1998.

Kirjoittamisesta

Sariolan kirjoitustahti oli varsin kova. Hän kirjoitti yleensä 10-20 liuskaa päivässä silloin kun kirjoittaminen sujui. Parhaimpina vuosinaan 60-lvulla ilmestyi jopa neljä kirjaa vuodessa. Hän itse kertoi 60-vuotispäivähaastattelussaan: "Ideoita pitää tuhlata. Silloin niitä syntyy lisää. En osaa kirjoittaa hitaasti". - HS 25.11.1984.

Väliin hän yritti kolmen kirjan kirjoittamista yhtä aikaa, mutta totesi ettei se onnistu. 

Linkit

Mauri Sariola -seura perustettiin vuonna 1995, 10 vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen.  Seuran kotikunta on Hattula ja seuran sivuilla on laajat tiedot Sariolasta ja hänen tuotannostaan osoitteessa http://sariolaseura.nettisivut.fi/. Täältä löytyy myös Sariolan teosten luettelo.

Myös lahtelaisen Hannu Saraluodon kotisivulta löytyy Mauri Sariolan pienoiselämänkerta ja muuta asiaa Sariolasta osoitteessa www.phnet.fi/public/saraluoto