Henrik Ensio Rislakki

Lohja

Nimimerkillä Valentin Ensio Rislakki kirjoitti kymmeniä pakinoita, joiden huumori oli maassamme aivan uudenlaista. Hän toi Suomen kirjallisuuteen ns. parodisen tyylin. Esikuvanaan voidaan pitää englantilaista Stephen Leacockia. 

1920-luvulla ilmestyivät ensimmäiset pakinakokoelmat Uninen, mutta onnellinen (1928), Fiikuksen varjossa (1928) ja Herra Mackee matkustaa Suomessa (1929).

Suosittuun  Poikien seikkailukirjoja -sarjaan syntyi 1920- ja 1930-luvulla viisi kirjaa. Monet sen ajan kirjailijoista kirjoittivat näitä. Ne olivat aikansa videopelejä. Niissä oli jännitystä, eksoottisia maita ja merkillisiä henkilöitä. 

Sodanjälkeisen tuotantonsa Ensio Rislakki kirjoitti suurelta osin Nuotsaaressaan.

Valentinin kirjallisen tuotannon tärkeä alue olivat todelliset, omiin matkoihin perustuvat matkakirjat, jotka syntyivät heti sodanjälkeisinä vuosina. Tällöin suomalaisten oli melkein mahdotonta matkustella pitemmälle ulkomaille. Mielenkiinto varsinkin kaukaisia maita kohtaan oli sodan eristämässä maassa suuri. Valentinin matkakirjoista tuli erittäin suosittuja. Ensimmäinen matka suuntautui Argentiinaan, josta syntyi kirja nimeltä Mazamorra (1948). Seuraavan matkan hän teki Kanadaan ja kirjan nimeltä Tau-Wow (1950). Viimeinen näistä omiin kokemuksiin perustuvista kirjoista oli Etelä-Afrikasta kirjoitettu kuvaus Tuolla puolen Limpopon (1952).

Näytelmiä Ensio Rislakki kirjoitti kaikkiaan kymmenen ja lisäksi muutamia lyhyitä hupailuja sekä yhden operetin libreton, Miranoco. Näytelmät hän kirjoitti omalla nimellään ja niitä esitettiin satoja kertoja Suomen näyttämöillä. Useat saivat ensi-iltansa Helsingin Kansanteatterissa, Kansallisteatterissa ja Tampereen Teatterissa. Ohjaajia olivat tuon ajan nimet Edvin Laine, Arvi Kivimaa ja Eino Salmelainen.

Monistä näytelmistä tehtiin myös filmi, tuottajana oli Toivo Särkän yhtiö Suomen Filimiteollisuus. Ehkä tunnetuin niistä näytelmistä oli 1949 esitetty Ruma Elsa, josta Jorma Panula ja Rislakki tekivät myös musikaalin. Näytelmästä tehty filmi on esitetty TV:ssä useita kertoja. Rumaa Elsaa esitetään yhä maamme näyttämöillä.

Ensio Rislakin näytelmät ovat yleensä komedioita, joissa on mukana jokin vakava teema. Näytelmien huumori perustuu jyrkkiin vastakohtaisuuksiin ja iskeviin repliikkeihin. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat varsinkin näytelmät Musta Saara (1957), Tapahtui kaukana (1937) ja Kunnioittaen.  Ensimmäinen perustuu Afrikan matkaan, toinen hänen jo kolmekymmentäluvulla tekemäänsä Lapin kullankaivuumatkaan ja viimeksi mainittu hänen koulukokemuksiinsa.

Viimeinen Rislakin näytelmistä on Elias (1968), joka kuvaa Elias Lönnrotin elämää Kajaanissa 1840-50 lukujen taitteessa. Näytelmän aiheen Rislakki sai äitinsä äidin siskon Lina Lislachin kirjoittamista päiväkirjoista, joissa hän elävästi kertoo sen ajan Kajaanista ja Lönnrotista, joka kuului perheen ystäviin.

Kirj. Eero Rislakki