Hilkka Ravilo

Lohja

Hilkka Ravilon ensimmäinen romaani Kuin kansanlaulu ilmestyi 1991.  Se oli Savosta Helsinkiin muuttaneen tytön kehitystarina. "Kuvasin piikomiskokemuksiani ja 1950-luvun avioliittoa, johon mentiin hätäisesti. Piioilla ei ollut vapaa-aikaa eikä siten tilaisuutta tutustua seurustelukumppaniin Avioliitto oli pakoa piikomisesta. Sairaan ja väkivaltaisen aviomiehen päähenkilö tappaa valkoisella kärpässienellä."

Toinen teos Mesimarjani, pulmuni, pääskyni (1997) kertoo kipeästä aiheesta, insestistä. Teos valittiin 1997 Finlandia-palkintoehdokkaaksi Antti Tuurin, Lars Sundin, Kari Hotakaisen, Joni Skiftesvikin ja Pirkko Lindbergin teosten kanssa.

Ehdokkuus oli Hilkka Ravilolle täydellinen yllätys ja toi myös julkisuutta.

"Kuvasin kristinuskon körttiläistä muotoa, jonka olen lapsuudessani nähnyt liiankin läheltä".  Päähenkilöitä ovat lapsuudentoverit, pappilan piian poika ja papin tytärpuoli, jopa papin lapsesta saakka raiskaamana ei pysty normaaleihin ihmissuhteisiin. Uskonto ja insesti ovat molemmat kirjan mustia aiheita. Tässäkin kirjassa tapahtuu henkirikos.

"Pappilan piian tekemää siitepölymurhaa kutsun luomumurhaksi", sanoo Ravilo.

Älä itke äitini  (1999) on surullinen kuvaus heitteille jätetystä lapsesta ja siitä millainen hänestä kasvoi. Lauri Kivipöytä, "ainoo sen niminen koko Suomessa", harrastaa applikointia. Koulukotien, sijoituskotien, nuorisokotien ja nuorisovankilan jälkeen hän keplottelee elämässään pätkätöiden ja rikkaiden naisten turvin. Laurin lahjaksi ompelema mekko johtaa rikokseen, jonka arvoitus ratkeaa vasta kirjan lopussa. Tarinan edetessä piirtyy kuva Laurin menneisyydestä, jossa ei juuri ilonhetkiä löydy.

Yö yllä viljan (2001) kertoo äidin ja hänen huumeisiin sortuvan poikansa tarinan. Verivirta on tullut tutuksi Vapulle paikkana, jossa kuolema ei kunnioita ikäjärjestystä. Melkein kaksikymmentä vuotta aiemmin Vappu on saatellut siellä hautaan oman poikansa. Nyt on muiden, myös rakkauden vuoro. Hilkka Ravilo pureutuu kirjassaan jännityksen ja lemmen paulojen lisäksi kirjallisuudessamme harvinaiseen aiheeseen: kuusikymppisen työläisnaisen asemaan.