Eva Hirn

Vihti

Eva Hirn oli Suomen merkittävimpiä lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittajia 1920-30-luvuilla, vaikka hän kutsuikin itseään perheenemännäksi, joka vain harrasti kirjoittamista. Hänen mielestään perheenemännän asema oli epäedullinen kirjailijanuraa ajatellen, sillä kirjoittaminen vaati rauhaa ja mahdollisuutta keskittyä.

Eva Hirnin esikoisteoksensa oli poikakirja Me miehet, joka julkaistiin vuonna 1921. Useissa Hirnin teoksissa kerrotaan poikien elämästä, mutta varsinaisia poikakirjoja ne eivät kuitenkaan ole.

Hirn oli siitä poikkeuksellinen 1920-30-lukujen nuortenkirjailija, että hän ylipäänsä kirjoitti pojille. Tuohon aikaan kun oli tavanomaista, että miehet kirjoittivat pojille ja naiset tytöille. Suurin osa Hirnin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta oli kuitenkin tyttökirjoja ja ne olivat suosittuja tyttöjen keskuudessa. Monet kirjoista vetosivat myös aikuisiin.

Hirnin teoksista nuortenkirja Kaksoset (1922) kertoo kahden kolmetoistavuotiaan ensimmäisestä oppikouluvuodesta pääkaupungissa. Poikatarinoita ovat puolestaan Jännittävä talvi (1924) sekä Raamin pojat heräävät (1931), jonka sankareista kaksi tätiä yrittää tehdä ”kunnon ihmisiä”. Todellinen poikien kirja on kirjailijattaren yhdessä Ludvig Munsterhjelmin kanssa julkaisema seikkailukertomus Kolme poikaa Huippuvuorilla (1933).

Tyttöjen kirjoja ovat raisun humoristinen, paikoin kerrassaan farssinomainen koululaiskertomus Kun elämä on ihanaa (1926) sekä ylioppilastytön kesänvietosta kertova Helin kesä (1927). Viimeksi mainittua teosta voidaan pitää Hirnin kannanottona 1920-luvun yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, pitääkö tyttöjen ja poikien oppisisältöjen olla samanlaisia.

Kirjan päähenkilö Heli haluaisi jatkaa opintojaan kirjoitettuaan ylioppilaaksi, mutta isän mielestä Helille riittää kirjanpidon ja konekirjoitustaidon kurssit ja virka pankissa. Heli ei voi ymmärtää, miksi hän ei saa jatkaa opintojaan, vaikka hänen veljensä saa. Eva Hirn kyseenalaisti aikakauden vallitsevan käsityksen siitä, että tyttöjen ei kannata jatkaa opintojaan niin pitkälle kuin poikien.

Hirnin tuotanto täytti 1920-30-lukujen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriteerit. Ne olivat ajanvieteteoksia, joissa oli keveyttä, pirteyttä, ripeää toimintaa, huumoria ja jopa rakkautta. Muita tyyliltään samanlaisia aikalaiskirjailijoita olivat Annikki Kivi, Anna Kasurinen ja Aili Somersalo.

Lisäksi Eva Hirn kirjoitti koululais- ym. pikkunäytelmiä (mm. kokoelma Yksinkäskijä 1934) sekä aikuisille tarkoitettuja pirteitä pakinoita kodin piiristä. Hän ei kirjoittanut pakinoissaan suoraan tuttavistaan, mutta heidän yleispiirteitään kirjailija sanoi kuvanneensa usein.