Eva Hirn

Vihti

Heli selaili Hopeapeiliä ja sanoi:
 - Opinnot ovat kovia ja elämä on löysää. Kun Tauno ja minä tulimme ylioppilaiksi, niin minä kuvittelin, että nyt se vapaa ja ihana elämä alkaisi. Mutta silloin minä sain katkeran kokemuksen. Isä sanoi, ettei hän kykene kustantamaan kahden lapsen opintoja. Tauno saa valmistautua maisteriksi ja minä saan oppia kirjanpitoa ja konekirjoitusta. Sen jälkeen hän hankkii minulle pankkiviran.
 - Kuinka sinun isäsi voi olla niin erilainen teitä kohtaan? Kysyi Meri kiivaasti.
 - Hän sanoo, että miesten koulutus on tärkeämpää. Koetin puolestani kylläkin väittää, että minä suoritin tutkintoni nuorempana ja paremmilla arvosanoilla kuin Tauno. Mutta isä vastasi vain, että hän menettelee omantuntonsa mukaan. Isiin ei koskaan voi vaikuttaa millään syillä eikä perusteilla.
 - Eikö edes Taunokaan pannut vastaan?
 - Hän sanoi vain, että: "Kiitä onneasi, kun sinun ei ole pakko lukea! Eihän sinun koskaan tarvitse elättää perhettä."

(Lähde: Hirn, Eva, Helin kesä, (Helsinki: WSOY 1927), s. 28.)