Eva Hirn

Vihti

• syntyi 10.10.1877 Viipurissa ja kuoli 9.10.1948 Helsingissä
• vanhemmat rehtori Adiel Bergroth ja Lydia Petterson, sisar kirjailija Kersti Bergroth
• valmistui ylioppilaaksi Viipurin suomalaisesta jatko-opistosta 1896
• opiskeli matemaattisia ja luonnontieteellisiä aineita Helsingin yliopistossa
• avioitui professori Taavi Hirnin kanssa 1902
• lasten- ja nuortenkirjailija

Elämä

Eva Hirn syntyi Viipurissa ja muutti Helsinkiin vuosisadan vaihteessa. Hän aloitti opinnot Helsingin yliopistossa, mutta ei suorittanut tutkintoa. Helsingissä hän tutustui ja avioitui kemiallisen teknologian professorin Taavi Hirnin (1874-1951) kanssa. Taavi Hirn toimi mm. polyteknillisen opiston ja teknillisen korkeakoulun opettajana.

Hirneistä tuli 1910-luvulla kesävihtiläisiä. He hankkivat kesäasunnon Hiidenveden rannalta, Vihdin Haapakylästä vuonna 1912. Taavi Hirn osti Kopun tilan isännältä Hjalmar Heleniukselta tontin, joka sai nimekseen Suvimäki. Hirnit viettivät sukulaisineen ja ystävineen kesät Suvimäen huvilalla. Tuohon aikaan oli tavallista, että varakkaat kaupunkilaisperheet muuttivat maalle kesän alussa ja palasivat takaisin kaupunkiin vasta syksyllä.

Hirnit järjestivät kesäisin huvilallaan juhlia, joissa kävi paljon perheen vieraita ja sukulaisia niin Helsingistä kuin Vihdistä. Kirjailijana siskoaan Evaa paremmin tunnettu Kersti Bergroth vieraili kesäisin säännöllisesti Suvimäen huvilalla.

Veikko Helle on kertonut Eva Hirnin olleen kesäisin Nummelan seurojentalon juhlien vakiovieras ja esiintyjä. Hirn esitti näissä kesäjuhlissa yleisölle pakinoitaan. Hellen mukaan tuohon aikaan pidettiin hyvänä tapana sitä, että kesävihtiläiset osallistuivat juhliin ja esittivät niissä ohjelmaa.

Eva Hirn ihastui Hiidenrannan ympäristöön ja maisemiin. Hän lähti rentoutumaan kesäksi Suvimäkeen. ”Kun kaupunkilaisuus patoutuu tukahduttamaan työkyvyn ja selvän ajattelun, täytyy lähteä Hiidenveden rannalle virkistymään”, kirjailija sanoi suhteestaan kesänviettopaikkaan. Hän kuvasi kirjoissaan vihtiläistä maisemaa ja kesänviettoa.

Vihdissä vietetyn kesän jälkeen Hirniä odottivat Helsingissä sekalaiset kirjalliset työt, kuten hän itse niitä kutsui.  ”Näin kaupunki taas vetää pyörteisiinsä. Talvet kappaletyötä, kesät omaa ja yhtenäistä. Jos Hiidenvesi tuo mielenrauhan”, Hirn kuvasi suhdettaan kaupunkiin ja maaseutuun vuonna 1930 tehdyssä haastattelussa.

Tuotanto

Eva Hirn oli Suomen merkittävimpiä lasten- ja nuortenkirjojen kirjoittajia 1920-30-luvuilla, vaikka hän kutsuikin itseään perheenemännäksi, joka vain harrasti kirjoittamista. Hänen mielestään perheenemännän asema oli epäedullinen kirjailijanuraa ajatellen, sillä kirjoittaminen vaati rauhaa ja mahdollisuutta keskittyä.

Eva Hirnin esikoisteoksensa oli poikakirja Me miehet, joka julkaistiin vuonna 1921. Useissa Hirnin teoksissa kerrotaan poikien elämästä, mutta varsinaisia poikakirjoja ne eivät kuitenkaan ole.

Hirn oli siitä poikkeuksellinen 1920-30-lukujen nuortenkirjailija, että hän ylipäänsä kirjoitti pojille. Tuohon aikaan kun oli tavanomaista, että miehet kirjoittivat pojille ja naiset tytöille. Suurin osa Hirnin lasten- ja nuortenkirjallisuudesta oli kuitenkin tyttökirjoja ja ne olivat suosittuja tyttöjen keskuudessa. Monet kirjoista vetosivat myös aikuisiin.

Hirnin teoksista nuortenkirja Kaksoset (1922) kertoo kahden kolmetoistavuotiaan ensimmäisestä oppikouluvuodesta pääkaupungissa. Poikatarinoita ovat puolestaan Jännittävä talvi (1924) sekä Raamin pojat heräävät (1931), jonka sankareista kaksi tätiä yrittää tehdä ”kunnon ihmisiä”. Todellinen poikien kirja on kirjailijattaren yhdessä Ludvig Munsterhjelmin kanssa julkaisema seikkailukertomus Kolme poikaa Huippuvuorilla (1933).

Tyttöjen kirjoja ovat raisun humoristinen, paikoin kerrassaan farssinomainen koululaiskertomus Kun elämä on ihanaa (1926) sekä ylioppilastytön kesänvietosta kertova Helin kesä (1927). Viimeksi mainittua teosta voidaan pitää Hirnin kannanottona 1920-luvun yhteiskunnalliseen keskusteluun siitä, pitääkö tyttöjen ja poikien oppisisältöjen olla samanlaisia.

Kirjan päähenkilö Heli haluaisi jatkaa opintojaan kirjoitettuaan ylioppilaaksi, mutta isän mielestä Helille riittää kirjanpidon ja konekirjoitustaidon kurssit ja virka pankissa. Heli ei voi ymmärtää, miksi hän ei saa jatkaa opintojaan, vaikka hänen veljensä saa. Eva Hirn kyseenalaisti aikakauden vallitsevan käsityksen siitä, että tyttöjen ei kannata jatkaa opintojaan niin pitkälle kuin poikien.

Hirnin tuotanto täytti 1920-30-lukujen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kriteerit. Ne olivat ajanvieteteoksia, joissa oli keveyttä, pirteyttä, ripeää toimintaa, huumoria ja jopa rakkautta. Muita tyyliltään samanlaisia aikalaiskirjailijoita olivat Annikki Kivi, Anna Kasurinen ja Aili Somersalo.

Lisäksi Eva Hirn kirjoitti koululais- ym. pikkunäytelmiä (mm. kokoelma Yksinkäskijä 1934) sekä aikuisille tarkoitettuja pirteitä pakinoita kodin piiristä. Hän ei kirjoittanut pakinoissaan suoraan tuttavistaan, mutta heidän yleispiirteitään kirjailija sanoi kuvanneensa usein.

Teokset

Kirjat:

• Me miehet     1921
• Kaksoset     1922
• Tre glada     1922
• Kotihengettäriä     1923
• Jännittävä talvi kertomus   1924
• Kun elämä on ihanaa    1926
• Helin kesä     1927
• Lyö sinä, minä venytän    1928
• Rakkaita lähimmäisiä    1929
• Joulupuuro huumorilukemisto kaikelle kansalle 1930
• Raamin pojat heräävät    1931
• Kolme poikaa Huippuvuorilla   1933
• Me miehet     1946
• Hoppu-Kalle     1947

Näytelmät:

• Sirkan kosija 1-näyt. huvinäytelmä  1922
• Tienhaarassa yksinäytöksinen huvinäytelmä 1922
• Kallilan talo kaksinäytöksinen huvinäytelmä 1922
• Liike on elämää kaksinäytöksinen tapahtuma 1930
• Yksinkäskijä ynnä muita seuranäytelmiä  1934
• Kaikki kerhoon! 2-näytöksinen näytelmä  1934

Tekstinäytteet

Heli selaili Hopeapeiliä ja sanoi:
 - Opinnot ovat kovia ja elämä on löysää. Kun Tauno ja minä tulimme ylioppilaiksi, niin minä kuvittelin, että nyt se vapaa ja ihana elämä alkaisi. Mutta silloin minä sain katkeran kokemuksen. Isä sanoi, ettei hän kykene kustantamaan kahden lapsen opintoja. Tauno saa valmistautua maisteriksi ja minä saan oppia kirjanpitoa ja konekirjoitusta. Sen jälkeen hän hankkii minulle pankkiviran.
 - Kuinka sinun isäsi voi olla niin erilainen teitä kohtaan? Kysyi Meri kiivaasti.
 - Hän sanoo, että miesten koulutus on tärkeämpää. Koetin puolestani kylläkin väittää, että minä suoritin tutkintoni nuorempana ja paremmilla arvosanoilla kuin Tauno. Mutta isä vastasi vain, että hän menettelee omantuntonsa mukaan. Isiin ei koskaan voi vaikuttaa millään syillä eikä perusteilla.
 - Eikö edes Taunokaan pannut vastaan?
 - Hän sanoi vain, että: "Kiitä onneasi, kun sinun ei ole pakko lukea! Eihän sinun koskaan tarvitse elättää perhettä."

(Lähde: Hirn, Eva, Helin kesä, (Helsinki: WSOY 1927), s. 28.)

Lähteet

kirjallisuus:

• Kirjojen maailma 1930/4, Werner Söderström osakeyhtiön kirjallinen lehti, ”Mitä kirjailijamme nykyisin tekevät?”.
• Mäenpää, Jorma, Sata vuotta sadun ja seikkailun mailla: suomalaisen lasten- ja nuorisokirjallisuuden vaiheita. (Helsinki: Valistus 1958).
• Launonen, Hannu (toim.), Suomen kirjailijat 1917-1944. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 365 (Helsinki: SKS 1981).
• Huhtala, Liisi (toim.), Pieni suuri maailma: Suomalaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden historia. (Tammi: Helsinki 2003).

Lehtiartikkelit:

• Luoteis-Uusimaa 30.4.1993, ”Hirnin huvila lähdössä Hiidenrannasta: Päärakennus myyty uudelleen pystytettäväksi, sivurakennus jo purettu”. Kirsti Kuusela.
• Luoteis-Uusimaa 16.10.1997, ”Nummelalaiset saivat olla ylpeämpiä kirjailijoistaan: Veikko Helle muisteli vanhanajan iltamissa paikallisia kirjoittajia”.

Nauhoitukset:

• Veikko Helle kertoo nummelalaisista kirjailijoista, nauhoitettu Nummelan työväentalolla 10.10.1997 Vanhanajan iltamissa, (aineisto 1 C-kasetti).