Elias-kirjailijat kirjailijat
Karjalohjan, Karkkilan, Lohjan, Nummi-Pusulan, Sammatin ja Vihdin
KOTISEUTUKIRJAILIJATIETOKANTA
Suurenna / Pienennä kirjasinkokoaPienennä kirjasinkokoaSuurenna kirjasinkokoa
 Etusivu  |  Hakuohje  |  Palaute  | Rekisteriselosteet  
Etsi kirjailija
 
 
 
Voit valita useamman vaihtoehdon valikosta pitämällä CTRL-näppäimen alhaalla.
 
 Yleistä   Tuotanto   Teokset   Palkinnot   Näytä kaikki tiedot   Tulosta 
 
 
‹‹ Takaisin hakutulokseen

Iris Kähäri

Lohja


Iris Kähäri
  • Sirkka Iris Kähäri syntyi Viipurissa 19.3.1914 ja kuoli Helsingissä 20.2.1995.
  • Ylioppilas Viipurin suomalaisesta tyttölyseosta 1934
  • Kansakoulunopettaja Jyväskylän kasvatusopillisesta korkeakoulusta 1936
  • Kansakoulunopettajana Kurkijoella, Viipurin mlk:ssa, Räisälässä, Teuvalla ja Köyliössä Vuosina 1936-1946 ja 1950-1951 Kirjallisuuden ja ilmaisutaidon opettajana Lohjalla Kanneljärven kansanopistossa 1953-1975
  • Vapaa kirjailija vuodesta 1976
  • Kähärit asuivat Lohjalla 22 vuotta.

Iris Kähärin isä sotilasvirkailija Otto Ijäs oli kotoisin Sortavalasta. Hänen äitinsä oli sveitsiläisen juustomestarin tytär, joka asui perheineen monilla Suomen paikkakunnilla kunnes muutti Viipurin maalaiskuntaan. Se oli lähempänä Pietaria, minne voi ja juusto oli vietävä, ja lähempänä satamaa jos tuotteet oli myytävä Helsinkiin.

Sirkka Iris Ijäs oli ensimmäisellä evakkomatkallaan jo puolivuotiaana kun I maailmansota syttyi. Seuraava Viipurin tyhjennys oli 1918 jolloin elettiin vapaussotaa. Mutta vuonna 1939 oli traagisin lähtö: Iris Kähäri toimi lääkintälottana ja opettajana Viipurin eteläpuolella Aution koululla. Jatkosodan aikana muutettiin lopullisesti pois kotiseudulta. Kähärit asuivat Teuvalla pari vuotta, Köyliössä neljä vuotta ja muuttivat Lohjalle 1952.

Iris Kähäri luonnehti itseänsä kirjailijaksi, jonka perusteema on kadotettu kotiseutu. Sota-ajan jälkeen hän tutustui suomalaisiin modernisteihin kuten Haavikkoon, Mannerkorpeen ja Nummeen sekä Ruotsin matkallaan 1949 ruotsalaisiin runoilijoihin ja prosaisteihin, mm. Lindegreniin, Vennbergiin ja Ahliniin. Ensimmäiset teokset olivat hänen mukaansa harjoitelmia, mutta kun hän muutti Lohjalle, sai aikaa lukea enemmän, sai oman huoneen

Tuotanto

Elämän koko kuva ilmestyi 1960. Se kertoo siirtoväen kohtalosta, jota seurataan kymmenen vuoden ajan. Kirjassa ovat miehet toimivina päähenkilöinä, naiset passaavat heitä - kuten karjalaisnaiset ovat aina passanneet. Karjalaisiin yhdistetään myös iloisuus ja huumori, jota kirjassa viljellään. Menetetyn kotiseudun kaihoa ja ikävää Kähäri kuvaa myös kirjoissaan Viipurilaisen iltapäivä (1964) ja Otolliset vuodet (1979). Kesämaassa (1967) Kähäri kuvaa useita sukupolvia, henkilökuvat löytyvät omista tädeistä, enoista, isoisästä ja isoäidistä. Naisen asemasta keskusteltiin kiivaasti 60-luvulla, ja se antoi voimakkaan sysäyksen tarinalle. Kesämaassa nuoret naitetaan toisilleen, mutta päähenkilö Maija haluaa ripustautua mieheensä, häneltä puuttuu terve itsetunto.

Muistoksi Lohjan vuosilta Kähäri kirjoitti romaanin Otolliset vuodet. Se sijoittuu Lohjalle, mutta suku on Karjalasta kotoisin.

Aika on kuitenkin jo 60- ja 70-lukua, jolloin tytär ei ota enää äidistä mallia vaan "tanssii oman pillinsä mukaan". Päähenkilö on papin tytär jota on vaikea naittaa, on vielä lapsikin olemassa. Kirjan teemana on Lohjan kirkon urkuriita, eteen vai taakse, se kulkee läpi kirjan.

Karjalaan Kähäri palasi vielä teoksessaan Seppele Viipurille, joka ilmestyi 1988. Hän oli kirjoittanut 70-luvulla näytelmän Ranssipuoti Karjalan liitolle ja halusi jatkaa sen tarinaa romaaniksi. Hän keräsi tietoa kirjaa varten, mutta 70-luku ei ollut otollista aikaa vanhan muistelulle. Mutta kun ilmapiiri muuttui, oli työ helppoa. Kähäri käytti valmiiksi kokoamaansa aineistoa. Teoksella oli sosiaalinen tilaus. Kirjan nimi - kustantajan sanelema - istui jo 1980-luvun ilmapiiriin, Viipuri tuntui sananakin hellyttävältä. Romaani on laajaa epiikkaa, kirjailija käytti siinä vähän vuorosanoja ja epäsuoralla kerronnalla hän pystyi välttämään liian läheisiä asioita. Hän kuvasi Viipuria välirauhan aikaan, sota oli takana.

Kuitenkin Kähäri sanoi vuonna 1990: Kotiseutuni on Helsingin Munkkivuori.

Teokset

  • Syyt syvemmällä. I-näytöksinen näytelmä, 1948
  • Tapahtui Firenzessä. Nuorisoromaani, 1950
  • Titi-Lalli ja rukkanen. Satua ja totta, kuv. Marjatta Vihma, 1952
  • Askel. Romaani, 1953
  • Jerusalemin suutarit. Romaani, 1955
  • Armon ja kunnian portti. Novelleja, 1956
  • Pantti. Romaani, 1956
  • Punainen minuutti ja muita tarinoita Pete-Veikosta. Kuv. Usko Laukkanen, 1957
  • Ei tullut joutsenta. Sarja kohtaloita, 1958
  • Elämän koko kuva. Romaani, 1960
  • Kymmenes. Novelleja, 1962
  • Vertaisia. Romaani, 1962
  • Viipurilaisen iltapäivä. Romaani, 1964
  • Idylli. Kuunnelma, 1966
  • Kesämaa. Romaani, 1967
  • Lyhty, loista. Novelleja, 1969
  • Hyvän tuulen kauppa. Satuja. Kuv. Falck, 1971
  • Hyvän tuulen kauppa. Näytelmä, 1979
  • Rikastua, rakastua. Romaani, 1971
  • Vaikka en toivo paluuta. Romaani, 1974
  • Tuuliviiri. Romaani, 1976
  • Otolliset vuodet. 1977. Suomalaisia kuunnelmia 1975-1977. Toim. Solja Kievari, 1978
  • Otolliset vuodet. Romaani, 1979
  • Valitut teokset (Sis. Jerusalemin suutarit. Pantti. Viipurilaisen iltapäivä) 1969
  • Herratar. Kaksi hilpeää ja hyväntahtoista kuvausta 1700-luvulta, 1981
  • Asuu yksin. Novelleja, 1983
  • Lohja. Valokuvannut Matti Poutvaara. Kuvatekstit Iris Kähäri. Alkuteoksti Toivo Peltonen. 1967.
  • Seppele Viipurille. Romaani, 1988
  • Valita portti, itke kaupunki. Kuunnelma, 1989.

Suomennokset:

  • Albee, Edward, Hiekkalaatikko. Suom Iris Kähäri ja Otso Appelqvist.

 

 

Palkinnot

 
  • Valtion kirjallisuuspalkinto 1957, 1965, 1984
  • Pro Finlandia -mitali 1970