|
|
|
Anne HeimoLohja, Sammatti
Kirjallinen tuotanto:
”Lapsena muutimme paljon, ja kun kuuden Australiassa vietetyn vuoden jälkeen muutimme Lohjalle vuonna 1975, kiinnyin vauhdilla Länsi-Uusimaan vehreisiin maisemiin. Vaikka olen asunut Turussa kohta 30 vuotta ja olen sinnekin jo ehtinyt juurtua, tunnen edelleen olevani enemmän lohjalainen kuin turkulainen.
Toimin opintojeni alkuvuosina Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perinteenkerääjänä Sammatissa ja Lohjansaaressa 1988 ja 1989. Tällöin kuulin myös ensimmäisen kerran Sammatin sisällissodan aikaisista tapahtumista, ”kapinasta”, kuten paikkakuntalaiset ajanjaksoa nimittävät. Seuraavina kesinä työskentelin Lohjan museossa ja tämä vahvisti entisestään kiinnostustani Lohjaan ja sen silloisten lähikuntien historiaan.
Väitöskirjaani tehdessä tutustuin Sammatin paikallishistoriaa tekevään Veikko Kallioon. En ehtinyt mukaan tähän jo silloin pitkällä olevaan hankkeeseen, mutta Veikko kutsui minut mukaan seuraavaan paikallishistoriahankkeeseensa, jonka tuloksena syntyi teos Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä vuonna 2005. Oma osuuteni perustui arkistolähteiden ohella paikkakuntalaisten haastatteluihin, joten tein kesällä 2002 yhdessä muutaman opiskelijani kanssa eripuolilla Karjalohjaa.
Olen ollut ”aina” kiinnostunut menneistä ajoista. Lukiossa suunnittelin, että lähtisin opiskelemaan historiaa, mutta toisin kävi ja päädyin folkloristiksi, jonka tutkimusintressit liittyvät menneisyyteen.
Minua kiinnostaa niin kutsuttujen ”tavallisten ihmisten” menneisyyden tulkinnat ja omaehtoinen historiantuottaminen. Näitä aiheita olen tarkastellut niin väitöskirjassani kuin nykyisessä australiansuomalaisia koskevassa tutkimuksessani.
Koska en ole niinkään kiinnostunut siitä, ”mitä tapahtui” vaan siitä ”mitä kerrotaan tapahtuneen” ovat monenlaiset lähteet minulle arvokkaita. Haastattelujen, muistelmien ja muiden arkistolähteiden lisäksi olen käyttänyt kaunokirjallisia teoksia (kuten Eeva Joenpellon Lohja-sarjaa) ja tietokirjoja (kuten Tauno Tukkisen laajaa tuotantoa).
Työni vuoksi koen itseni enemmän tutkijaksi kuin tietokirjailijaksi, vaikka toki kuulun Suomen tietokirjailijoihin. Erityisen ilahtunut olen ollut siitä, että vaikka väitöskirjani oli ensisijaisesti tieteellinen opinnäyte, moni sammattilainen on tästä huolimatta pitänyt tutkimustani lukijaystävällisenä ja tasapuolisena kuvauksena paikkakuntaa syvästi järkyttäneestä ajanjaksosta. Paras kiitokseni oli se, kun kerran vieraillessani Sammatissa kuulin ohimennen erään iäkkään henkilön toteavan itseään nuoremmalle molempien luettua kirjani, että ”Näin se on, olemme kertoneet näistä tapahtumista sen vuoksi, että se on ollut meidän tapa selviytyä vuodesta 1918”. Olin nähtävästi pystynyt esittämään väitteeni tavalla, jonka - ainakin osa - paikkakuntalaisista pystyi hyväksymään.” (Anne Heimo)
Sammattia käsittelevät teokset:
- Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia
Helsinki, 2010
Artikkelit:
- Vuoden 1918 muistot Sammatissa ja historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessi
Kasvatus ja aika 3/2011, 1–20. http://www.kasvatus-ja-aika.fi/site/?lan=1&page_id=422
- Maisema kätkee surun ja kärsimyksen, Kadonnutta maisemaa etsimässä. Saaren kartanon julkaisuja 1. Helsinki: Maahenki, 22–43.
- Kapina Sammatissa. Vuoden 1918 paikalliset tulkinnat osana historian yhteiskunnallisen rakentamisen prosessia.
Turku 2010.http://www.elore.fi/arkisto/2_10/heimo_2_10.pdf
- Kertomuksin rakennettua menneisyyttä – Syitä ja selityksiä vuoden 1918 tapahtumille Sammatissa
Työväentutkimus Vuosikirja 2008, 19–22
- "Alkaneet suuret levottomuudet kautta maan” – Fredrik Litzénin almanakkamerkintöjä keväältä 1918
Sananjalka. Suomen Kielen Seuran Vuosikirja 49. Turku: Suomen Kielen Seura, 62–77.
- Lönnrotin Sammatti – punaisten ja valkoisten unelma
Seppo Knuuttila & Ulla Piela (eds.), Menneisyys on toista maata. Kalevalaseuran vuosikirja 86. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 234–249.)
- Vuoden 1918 muistin paikat Sammatissa
Sananjalka. Suomen Kielen Seuran vuosikirja 43. Turku: Suomen Kielen Seura, 135–156.
- Se oli simmost sukkelaa aikaa. Mikä sammattilaisia vuodessa 1918 naurattaa?
Joni Krekola, Kirsti Salmi-Niklander & Johanna Valenius (toim.), Naurava työläinen, naurettava työläinen. Näkökulmia työväen huumoriin. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 50–76.
- Kansallisesta murhenäytelmästä paikallishistoriaksi – sammattilaisten muistoja vuodesta 1918.
Elore 2/2002, Teemanumero: muistelu ja muistitieto. http://www.elore.fi/arkisto/2_00/hei200.html
- Karjalohjalainen agraariyhteisö
Veikko Kallio (toim.), Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Karjalohja: Karjalohjan Historiayhdistys, 397–462.
|
|
