Inkeri Kilpisen teokset ovat herättäneet vilkasta keskustelua sanomallaan ja aihevalinnoillaan. Esikoisnäytelmässään Atlantica hän kuvaa unissakulkijan varmuudella fantasiamaailman tilanteita.

Se on kuitenkin yleispätevä kuvaus tilanteesta, missä viha raivokkaassa valtataistelussa toteuttaa tavoitteitaan keinoja kaihtamatta.

Kilpisen toinen näytelmä Tuntematon potilas (1964) oli Suomen oloissa teatterimaailman suurmenestys. Sitä esittivät lähes kaikki suomalaiset teatterit aikanaan. Kilpinen kirjoitti riemullisen komedian, jossa oli farssin piirteitä. Hän tunsi tuolloin kunnalliselämän ja sairaalalaitoksen maailman, johon sijoitti näytelmän. Kokousneuvos Egolin kahmi itselleen valtaa ja luottamusvirkoja enemmän kuin rahkeet kestivät. Väärinkäsityksen vuoksi hänet toimitetaan mielisairaalaan ja hän joutuu tutustumaan sisältäpäin ´tuntemattomana potilaana´ henkilökuntaan ja byrokratiaan.

Lähes yhtä hyvän vastaanoton sai 1972 Toinen maailma, joka kuvasi vanhempien ja nuorten välisiä ristiriitoja ja halua ymmärtää toisiansa. Legendaarinen Rauni Luoma Vilho Siivolan ohjauksessa teki näytelmästä ikimuistoisen. Sekä Toinen maailma että Tuntematon potilas aiheutti voimakkaista mielipiteiden vaihtoja lehdistössä.

Inkeri Kilpisen kaikkien näytelmien ansioina ovat osuva aiheenvalinta, iskevä ja selkeä dialogi sekä kattava ihmiskuvaus. Surullisissakin asioissa kukkii usein huumori ja välähtää toivon valo.

Toisinajattelija (1997) lähtee lapsuuden kokemuksista, ja yksinäisen lapsen mietelmistä. Kilpinen kertoo mutkattomasti rakkaudesta työhön, perheeseen ja ystäviin. Valoisia puolia ovat myös luonnon antama lohtu ja pursuava luomisen tahto.

Ritva Heikkilä