Johanna Tuomola

Lohja

Nuorille suunnatut Kati-kirjat kertovat hevosia rakastavasta tytöstä ja hänen tallitouhuistaan, osallistumisesta esteratsastuskisoihin ja muista tavallisista hevostyttöjen tekemisistä.

Viisi jännitysromaaniansa Johanna Tuomola on sijoittanut kotikaupunkiinsa Lohjalle. Tähän on kaksi syytä: hän etsi kirjoihin pikkukaupunkilaistunnelmaa ja lisäksi hänestä tapahtumapaikkojen kuvauksissa auttaa, kun pääsee helposti itse paikalle tutustumaan niihin. Aloittaessaan Noora Nurkka -kirjojaan Tuomola sanoo jo tienneensä tekevänsä sarjaa ja siten yrittäneensä rakentaa perushenkilöistä tarpeeksi mielenkiintoisia kestämään usean kirjan ajan. Rikosylikomisario Noora Nurkan nimen on keksinyt Tuomolan puoliso.

Sarjan ensimmäisessä kirjassa, Tummissa vesissä (2009), kerrotaan keskusrikospoliisin rikosylikonstaapeli Noora Nurkan lähtötilanteesta. Hän on joutunut myymään asuntonsa Helsingissä, sillä hänen entinen miehensä ja hänen kahden lapsensa isä on Nooran nimikirjoituksen väärentämällä onnistunut petkuttamaan tältä kaiken omaisuuden. Noora ei lastensa ja työpaikkansa takia halua nostaa oikeusjuttua, vaan muuttaa Lohjalle hevostallia pitävän isänsä luo ja menee töihin Lohjan poliisilaitokselle. Isänsä Noora on viimeksi nähnyt ollessaan kolmivuotias. Muina toistuvina henkilöinä ovat Nooran alle kouluikäiset lapset Joonas ja Anni, työtoveri Mario Turunen, esimies Pentti Litmanen ja isän puoliso Harri. Tummissa vesissä Noora joutuu ensimmäiseksi selvittämään Lohjanjärven rannalta löytyneen ruumiin arvoitusta.

Sarjan edetessä käsitellään rikoksia, mutta myös päähenkilöiden yksityisten suhteiden muutoksia mm. Pertti Litmasen ja hänen vaimonsa avioliittoa, vaimon päihdeongelmaa, Nooran ja Marion suhteiden lämpenemistä. Viimeksi mainittua Tuomola ei sano harkinneensa, se vain tapahtui. Kirjoihin tulee myös yhä enemmän rikoksen uhrien näkökulmaa.

Seuraavat teoksensa Tuomola rakentaa jonkin teeman ympärille. Sieppaus (2010) käsittelee koulukiusaamista. Kolmetoistavuotias Petteri Vistbacka katoaa koulumatkalla ja uskotaan, että hänet on siepattu. Poliisin tutkimukset kohdistuvat kouluyhteisöön, mutta asiassa ei päästä eteenpäin. Samaan aikaan leviää huhu kaupungilla liikkuvasta pedofiilistä.  Epäiltyjä on useita, ja mielenkiintoisen lisän kirjan juoneen antaa se, että epäillyt itse tai heidän perheenjäsenensä miettivät mahdollisia syyllisiä.

Petoksen anatomiassa (2011) käsitellään petosta ja ahneutta.  Kirjan keskiössä on ryhmä menestyneitä aikuisia, jotka ovat tunteneet toisensa lapsuudesta asti. Yksi heistä tekee petoksen. Näkökulma on petoksen uhrien, miten kukin uhreista käsittelee tilannetta ja mitä se saa heissä aikaan.

Minkä taakseen jättää (2012) teemana on raiskaus. Tuomola paljastaa rikoksentekijän melko varhain, sillä pääpaino tässäkin kirjassa on uhreissa ja heidän tuntemuksissaan. Tuomola käsittelee myös raiskauksen uhrien kohtaamia epäkohtia yhteiskunnassa, mm. raiskaustuomioiden pituuksia. Tässä hän on käyttänyt taustalla oikeista rikoksista langetettuja yllättävän lyhyitä tuomioita.

Murhaaja vierelläsi (2013) paljastaa tappajan jo melko varhaisessa vaiheessa. Jännitys syntyy työstään irtisanotun, toista työpaikkaa turhaan etsivän miehen katkeroitumisesta ja raivon purkautumisesta sarjamurhiksi. Tuomola kartoittaa myös hänen taustaansa ja sieltä aiheutuvista psykopaattisista piirteistä.

Johanna Tuomolan tyyli on rauhallista ja kertovaa. Hän ei mässäile väkivallalla, vaan kuvaa enemmän syitä, miksi joku toimii väkivaltaisesti. Psykologisen kirjoitustyylin taustalla on Tuomolan pyrkimys kunnioittaa kaikkia hahmojaan; julmiakin tekoja tekevällä on syynsä toimia näin. Sitä ei tarvitse hyväksyä, mutta sitä on yritettävä ymmärtää.

Kirjoissa on myös yhteiskunnallisuutta ja kantaaottavuutta, tosin saarnaamatonta ja vain paikoitellen pilkahtelevaa, esimerkiksi isän ja Harrin poikkeava suhde. Samoin Minkä taakseen jättää -kirjassa uutena työntekijänä Lohjan poliisiin tuleva somalitaustainen Abdi Kahir. Hän on ollut Suomessa kahdeksanvuotiaasta alkaen. Hän suorittanut poliisitutkinnon erinomaisesti, mutta on taustansa vuoksi saanut vain siistijän töitä eikä Lohjallakaan tahdo onnistua löytämään vuokra-asuntoa. Tuomolan sanoin: Abdi on kyllä sopeutunut suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta suomalainen yhteiskunta ei ole sopeutunut häneen.

Kuudes rikosromaani Vielä kerran (2015) käsittelee valtaa ja ahneutta. Se sijoittuu Turkuun, jossa ylimielinen ja itserakas Eero Lampinen pyörittelee omaa liiketoimintaansa käyttäen täysin röyhkeästi hyväksi asemaansa kaupunginvaltuutettuna. Saako paha silti viimein palkkansa?

Myös Tuomolan lastendekkareissa on saarnaamattomana yhteiskunnallisena asiana ihmisten välinen tasa-arvo ja maahanmuuttajat. Kivalan etsivien toisen jäsenen, Lumin, vanhemmat ovat Kongosta, joten Lumi on hiukan erinäköinen kuin moni muu suomalainen. Vaalean Matin ongelmana taas on vanhempien avioero ja isän muuttaminen pois kotoa. Jäätelökioskin arvoitus (2012) kertoo näiden kahden kaveruksen keväisestä yrityksestä selvittää, kuka haluaa tuhota jäätelökioskin varaston. Hammaslääkärikö? Kivalan etsivien toinen osa ilmestyi 2013. Se on nimeltään Kadonneiden rahojen arvoitus ja siinä Lumi ja Matti selvittävät, kuka vei luokkaretkelle tarkoitetut rahat rehtorin huoneesta. Kolmannessa kirjassa Lemmikit pulassa (2013) ihmetellään kaupungista katoavien koirien määrää ja Väsyneessä leijonassa (2014) etsivät selvittävät sirkuksen hurjan leijonan väsymystilan. Vaarallisessa vakoilussa (2015) etsivät käsittelevät omia ystävyyssuhteitaan ja uhkaavat joutua suureen vaaraan.