Johanna Tuomola

Lohja

Katja ei enää välittänyt peilikuvastaan. Hän tuijotti petaamatonta vuodettaan. Jokainen hermosäie toitotti kuinka nautinnollista olisi käpertyä sinne peittojen alle ja sulkea … sulkea silmät.

Hän kuitenkin pakotti itsensä liikkeelle. Muutama päivä sitten hän oli huomannut Tommin liikkeensä ulkopuolella. Tämä oli seissyt hiljaa paikallaan pylvään takana. Katja oli käsittänyt miehen tulleen ruokatunnillaan tarkistamaan, oliko hän jaksanut raahautua sängystä ja tulla avaamaan liikkeensä.

Tommi siis tiesi, että hän ei aivan joka päivä mennyt töihin. Ei m ies ollut siitä mitään sanonut, ja tuskin sanoisi tänäänkään jos kävisi tarkistamassa ja näkisi liikkeen suljettuna. Mutta pettymys näkyisi kasvoilta kun tämä tulisi kotiin. Ja sitten Tommi taas lähtisi jonnekin. Ja palaisi myöhään … jos palaisi.

       Minkä taakseen jättää, 2012